Häistä ja kulttuurieroista

Olen nyt siinä iässä että kaverini menevät naimisiin kuin liukuhihnalla, mikä on saanut minut pohtimaan häiden ja hääjuhlien eroja ja yhtäläisyyksiä.

Suomalaiset häät joissa olen ollut ovat useimmiten noudattaneet varsin perinteistä, tuttua kaavaa jossa vihkimisen jälkeen skoolataan tuoreelle parille ja istutaan pöytään kuuntelemaan usein hieman liian pitkiä tai myötähäpeää herättäviä puheita. Ruokailun jälkeen juodaan kuin pienet porsaat ja tanssitaan kunnes on yöruuan (lue karjalanpiirakoiden) vuoro.

Italiassa häissä käydessäni rupesin pohtimaan kulttuurieroja ja sitä miten ne vaikuttavat hääjuhliin eri maissa ja uskontokunnissa. Italialaiset hääjuhlat järjestetään vieraille, kun taas Suomessa juhlien korostetaan usein olevan hääparin oman juhla. Italiassa vieraat eivät myöskään tuo hääparille lahjoja vaan poistuessaan juhlista vieraat saavat hääparilta muiston juhlista. Puheet pidetään minimissä ja juhlan pääpaino on ruuassa, jota on paljon. Juhlan päätarkoituksena tuntuu olevan viestiä vieraanvaraisuutta ja yltäkylläisyyttä.

Viime vuonna pääsin käymään Malesian kiinalaisissa häissä, jotka alkoivat klo 7 aamulla ja joissa vieraita oli 700 - ja kyseessä oli kuulemma pienet häät. Häät olivat monella tavoin melkein jenkkityylisen pompöösit, mutta niihin oli sisällytetty ihania kiinalaisia piirteitä, kuten teeseremonia ja kiinalaisia hääleikkejä. Näissäkin juhlissa, kuten Italiassa, vahvin viesti tuntui olevan vieraanvaraisuus ja yltäkylläisyys: vierailla tuli olla kaikki hyvin ja ruokaa tuli olla riittävästi. Kummassakin maassa juhlat ovat loppuneet illallisen jälkeen ilman suomalaista tanssi- ja juopotteluosuutta.

Hääkuva viime kesän malesialaishäistä. Kuva Louis Pang Studio.

Suomalaisissa häissä hääpari on koko päivän parrasvaloissa ja he ovat hääjuhlan ehdottomat kunniavieraat. Italiassa ja Malesiassa taas vieraat olivat hääjuhlan tärkeimmät henkilöt. Italialainen kulttuuri on paljon suomalaista perhekeskeisempää ja kiinalaiset ovat tunnetusti erittäin vieraanvaraisia ja huomaavaisia. Toisaalta kyseisissä maissa myös avioliiton merkitys on edelleen hyvin erilainen kuin Suomessa, joten tämäkin vaikuttaa varmasti siihen millä tavoin häitä juhlitaan ja ainakin siihen mikä on itse vihkitoimituksen merkitys kokonaisuudessa.

Missä maassa on sitten ollut paras ruoka ja paras viini? Paras ruoka oli ehkä Malesiassa, tämä valinta vain sen takia että kymmenessä ruokalajissa riitti maisteltavaa meduusasta mangoon. Paras viini oli luonnollisesti Italiassa, jossa tarjottiin mm. Proseccoa ja Ferrari spumantea sekä paikallisia Ciró-viinejä, joista kirjoitinkin jo aikaisemmin Matkailua, Ruokaa ja viinejä-postauksessa.

Tarkoituksenani ei ole missään nimessä ollut vähätellä suomalaisia häitä muiden kustannuksella. Tykkään häistä ihan hirmuisen paljon, ne kuuluvat niihin harvoihin juhliin jolloin kaikki ovat hyvällä tuulella ja ainoastaan häissä saan avomiehen houkuteltua seurakseni tanssilattialle.

Mitä perjantaina syötäisiin?

Avomies on matkalla muilla mailla tämän viikon enkä oikein jaksa laittaa yhdelle hengelle mitään kovin vaativaa gourmetruokaa, haalin pääasiassa kaapeista erinäisiä ainesosia joista yritän improvisoida jotain ravitsevaa mutta ei liian epäterveellistä. Sen sijaan suunnittelen ahkerasti mitä laittaisin perjantaina avomiehen palattua Helsinkiin (töissä on sitäpaitsi aika hiljaista näin heinäkuussa, joten minulla on hyvin aikaa surffailla netissä). Vannoutuneena Jamie Oliver-fanina ihastuin tähän Jamien tonnikalasalaattiin jota voisin kokeilla, sillä nyt kesällä kala + salaatti-kombot ovat vedonneet allekirjoittaneeseen kovin voimakkaasti. Kyllä kai parsaa saa vielä heinäkuun puolivälin jälkeen?

Kuva lainattu www.jamieoliver.com

Onneksi minulla on vielä muutama päivä aikaa miettiä salaatille sopiva juomaseuralainen. Viimeksi joimme tonnikalan kanssa lahjaksi saatua Georges Duboeufin Chiroublesia, mutta parsa huutaa seurakseen valkoista. Ehkäpä jotain sopivasti tammitettua Chardonnayta tai Australian Hunter Valleysta mukaan tarttunutta hieman ikääntynyttä Semillonia.

Niin, ja mainittakoon loppukevennyksenä varmasti monessa varsin positiivisia tuntemuksia herättävä tutkimus josta uutisoitiin tänään: Ruotsalaistutkimuksen mukaan viini on terveellismpää kuin liikunta. Pidän tämän tässä näin otsikkotasolla enkä mene yksityiskohtiin, sillä näissä tutkimuksissa on aina muttia ja jossia. Positiiviset uutiset on hyvä pitää tiiviinä.

Matkailua, ruokaa ja viinejä

Edellisestä kirjoituksesta on taas kerran vierähtänyt anteeksiantamattoman pitkä aika. Yritän puolustella tätä laiminlyöntiä sillä, että on olen tehnyt alkukesän töitä kuin pieni eläin ja lisäksi olen päässyt matkustelemaan, eli olen ollut poissa koneen ääreltä.

Kesäkuussa käväisimme etelä-Italiassa Kalabriassa katsomassa millaiset ovat italialais-suomalaiset häät ja heinäkuun alussa olin Espanjassa Costa Tropicalilla lepuuttamassa ruumista ja sielua aurinkolomalla.
Molemmilla matkoilla satsasimme vahvasti auringonottoon ja paikallisten ruokien ja viinien maisteluun. Italiassa tuoreista lähialueella tuoteistuista raaka-aineista tehty ruoka oli parempaa kuin paikalliset viinit, kalabrialainen Ciró kun ei kuulu Italian terävimpään viinikärkeen vaikka ihan letkeää juotavaa onkin. Ja Italiasta puhuttaessa ei tietenkään sovi unohtaa gelatoa!
Espanjassa lähialueen sherryt ja ei-ihan-lähialueen cavat veivät voiton jopa tuoreesta kokonaisena grillatusta kalasta ja manchegosta. Näistä aiheista lisää myöhemmin (vaikka tuntuukin kuin olisin lupaillut jotain tällaista aikaisemminkin toteuttamatta lupaustani, hmm...).

Italiassa kävimme mm. mahtavassa Geracen linnoitetussa vuoristokaupungissa maistelemassa namia stracciatella-jäätelöä (kuva lainattu)

Matkalta palaaminen on aina enemmän tai vähemmän traumaattinen kokemus. Tunnustaudun matkustusfriikiksi, jonka mielestä lomalle lähtö on aina sata kertaa parempaa kuin lomalta palaaminen ja matkan jälkeen aloitan aina seuraavan suunnittelun. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään tulevia matkoja tiedossa ja olo tuntuu vähintäänkin orvolta. Loppuviikosta pakkaan offit, verkkarit ja viinilasit laukkuun ja lähden maaseudun rauhaan viettämään ensimmäistä viikkoa siitä oikeasta, pitkästä kesälomasta, mutta ei kotimaan matkailussa ole koskaan sitä samaa fiilistä kuin ulkomaan matkailussa. Pitänee ehdottaa että VR lanseeraa lentokentän Wine & View'ta vastaavan konseptin ja parantaa junien matkustusmukavuutta eksponentiaalisesti :)