Parannetaanko luomuviineillä maailmaa?

Nyt on puhuttu jonkin verran luomuviineistä ja ekologisesta viinintuotannosta, ja luomuviineille tuntuu riittävän kysyntää. Ensi viikolla olevien Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä-messujen teemanakin on tänä vuonna luomuviinit, joten aihe on pohdituttanut itseänikin viime aikoina kovasti.

Ovatko luomuviinit niin autuaaksi tekeviä kuin voisi kuvitella? Itse tarkastelen luomuviini-ilmiötä melko kriittisesti, vaikka muuten pieni sisäinen puunhalaajani ostattaakin minulla kaikki mahdolliset ruokatuotteet kalliimpana luomuna. Alla muutama pointti, joiden vuoksi en ole täysin vakuuttunut siitä että Alkon tulisi suosia luomuviinejä niin voimakkaasti kuin se tekee nyt. Voi olla, että puhun täysin läpiä päähäni, mutta tällaiseen käsitykseen olen päätynyt pohdiskelujen ja keskustelujen jälkeen.

Monopoli: Kuten tiedämme, Alko vastaa pääosin siitä mitä me Suomessa juomme. Alko haarukoi tarkkaan minkälaisia viinejä valikoimiin otetaan, ja käsittääkseni viime aikoina trendi on ollut sen laatuinen, että myyntihyllylle pääsee helpommin mikäli viinissä on luomuleima. Tämä lähestymistapa rajoittaa melkoisesti muiden viinien pääsyä Suomen markkinoille, vaikka ne olisivatkin ekologisia mutta niiltä puuttuu virallinen sertifikaatti (kts. alla kohta Tuotanto). Toisinsanoen moni hyvä ja hintalaatusuhteeltaan mainio viini ei pääse markkinoille koska niillä ei ole virallista luomustatusta. Toki tämä kritiikki koskee myös muita Alkon sisäänostokriteereitä kuin vain luomua.

Kuvassa yksi tiloista joilla kävimme Uuden-Seelannin matkalla. Vynfields Martinborough'ssa on luomutila, joka tuottaa viinin lisäksi vihanneksia ja hedelmiä. Kuva lainattu.

Tuotanto: Luomusertifikaatti on käsittääkseni maksullinen leima, josta kaikki viinintuottajat eivät ole valmiit maksamaan vaikka ne kriteerit täyttäisivätkin. Prosessi jonka jälkeen tiloille myönnetään sertifikaatti on monivuotinen, ja tähän ei monilla varsinkaan pienillä tiloilla ole aikaa eikä resursseja. Toisaalta, kuten Viini-lehden Antti Rinta-Huumo viime viikolla eräässä tastingissa totesi, osa tiloista ei halua luomuleimaa, koska huonoina vuosina heillä on mahdollisuus käyttää torjunta-aineita, joita luomutilat eivät saa käyttää. On siis hyvin mahdollista, että suuri osa juomastamme viinistä on luomua ilman että meille siitä erikseen kerrotaan. Nämä molemmat pointit tulivat esille maaliskuisella Uuden-Seelannin-vierailullamme, jolloin kävimme usealla viinitilalla Marlborough'ssa ja Martinborough'ssa, osa tiloista oli biodynaamisia (tuntui olevan Uudessa-Seelannissa kovasti trendinä tuo biodynaamisyys, luomu oli ihan passé), osa luomua ja osa ei kumpaakaan. Monet pientilalliset sanoivat etteivät halua maksaa sertifikaatista, eivät pysty/jaksa/halua läpikäydä prosessia ja he haluavat huonoina vuosina pystyä pelastamaan satonsa, sillä heidän elantonsa riippuu siitä että he saavat jotain myytävää.

Hinta: Luomuviinin tuotanto on helposti kalliimpaa kuin epäluomun tuotanto, ja päälle tulevat yllä mainitut sertifikaattimaksut. Käsitykseni mukaan luomuviini on siis suhteessa kalliimpaa ostaa kuin ei-luomu. Toisin sanoen jos haluaa ostaa luomuviiniä on oltava valmis maksamaan pari euroa lisää normaaliin viiniostokseen nähden, mitä ihmiset eivät tunnu tekevän. Kumma juttu sinänsä, koska luomutomaateista ollaan valmiit maksamaan enemmän, mutta viinipullon hinnassa kipuraja tuntuu aina olevan ihmisille se perinteinen 10 euroa.

Viikonloppujen välinen limbo

Nyt on vasta tiistai ja tuntuu kuin olisin juuttunut kahden toisistaan ikuisuuden päässä olevan viikonlopun väliseen epämääräiseen limbotilaan. Fiilistelen viime lauantain koti-illallista avomiehen kanssa ja odotan innolla ensi perjantain samppanjatastingia, toisesta on kulunut liian kauan aikaa ja toiseen on vielä monta päivää. Tämän viikon tavoitteena on siis joogata mahdollisimman paljon, jotta onnistun säilyttämään henkisen tasapainoni perjantaihin asti, jolloin pääsen maistelemaan mm. nimikkojuomaani Blanc de Blancsia.

Kuvat Mademoiselle de Blancs ja lainattu

Lauantaina söimme paistettua kuhaa (itse poimituilla) mustatorvisienillä maustetun siikliperunasoseen, parsan ja beurre blanc-kastikkeen kera. Juomana tämän ihanuuden kanssa nautimme Riesling Grand Cru Shoenenbourgia vuosikertaa 2008 ja San Pellegerinon Bvlgari limited edition-vettä. Schoenenbourg sopi annoksen kanssa paremmin kuin olimme odottaneet, raikkaat hapot ja pieni alkava vahamaisuus pitivät beurre blancinkin kurissa, mutta täytyy tunnustaa että pidän yleisesti ottaen tuota kehittyneemmistä petrolisista tai vahamaisista rieslingeistä.Yksi tämän hetken "juo nyt"-suosikeistani on Abbey Rock Coonawarra Riesling 2004 Australiasta, jota löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Syksyn lounasyllättäjä Kolo

Testasin viime viikolla ystäväni kanssa Fredalla sijaistevan pienen ja viihtyisän Ravintola Kolon lounaan. Kolo on ollut Fredalla kesästä asti, ja vaikka kävelen paikan ohi päivittäin ei ole aiemmin tullut siellä syötyä. Kolon ilmapiiri, ruoka ja palvelu vakuuttivat allekirjoittaneen jo kerrasta, joten ravintolasta taisi tulla uusi suosikkilounaspaikkani sillä työpaikkanikin sijaitsee kävelymatkan päässä.

Lounaslistalla oli vierailupäivänä savustettua nieriää perunasoseen ja rosmariini-voikastikkeen kera, joten kalaintoilijana en voinut valita muuta (huolimatta siitä että sipulikeittokin kuulosti erittäin houkuttelevalta). Valinta osui taatusti oikeaan, vaikka annoksen hinta, noin 14 €, onkin hieman enemmän kuin lounassetelini arvo. Annos oli lähes illallistasoa ja melkoinen hemmottelu työn raskaan raatajalle kesken sateisen syyspäivän. Kala oli sopivasti savustettu ja kastike innosti kaapimaan lautaselta viimeisetkin pisarat.

Kuva lainattu

Lounasaikaankin Kolo tarjosi keittiön tervehdyksen, joka sattui vierailupäivänäni olemaan namia maa-artisokkakeittoa. Palvelu oli sujuvaa ja rennon ystävällistä ja paikka on pienen kokonsa ansiosta rauhallinen ja miellyttävä. Jälkeenpäin kurkin netistä Kolon viinilistaa joka näytti varsin kohtuuhintaiselta ja ihan kiinnostavalta, joskin lähinnä pullottain myytävien viinien osalta. Pienenä miinuksena mainittakoon että skumppalistalla näyttää olevan laseittain vain Kriter Brutia, jos ei halua lähteä samppanjalinjalle.

Kolon paikalla on aiemmin ollut ihan kivoja mutta melko lyhytikäisiä ravintoloita, viimeisimpänä Goce. Toivottavasti Kolo pystyy pitämään pintansa, sillä hyviä ja ketjuista riippumattomia ravintoloita on Helsingissä luvattoman harvassa.

Viikon 40 monopoliton Viikonloppuviini: Juvé y Camps Reserva de la Família

Allekirjoittaneella ja avomiehellä on tapana kantaa ulkomailta viinejä kotiin selkä vääränä koska Alkosta saa harvemmin mielenkintoisten tuottajien ja eritoten pientuottajien viinejä. Yksi näistä tuliaisviineistä on heinäkuun Espanjan-matkalta ostettu cava Juvé y Camps Reserva de la Família Brut Nature 2007. Monopolittomaan henkeen juoma on ostettu supermercadosta ja hinta oli paikallisittain melko kova, n. 13 euroa.

Kuva lainattu

Espanjassa ollessamme ihmettelimme ensin onko kaikissa cavoissa korkkivika, vai mistä on kyse kun skumpassa on niin voimakas korkin ja puun maku. Muutamia pulloja maisteltuamme totesimme, että tämähän on selkeästi cavan ominaisuus, joka löytyy paikallisesti myytävistä pienempien talojen tuottamista cavoista, mutta ei meiltä saatavista Codorníu- ja Freixenet-tyyppisistä juomista. Koko matkaporukkamme oli samaa mieltä siitä, että paikallinen tyyli on itseasiassa paljon miellyttävämpi kuin tuo hieman teolliselta vaikuttava massacava. (Hieman aiheen ohi mainittuna olen sitä mieltä, että Freixenetin myynti baareissa ja ravintoloissa pitäisi kieltää. Ensinnäkin sitä on joka ikisessä kuppilassa ja toiseksi sen juominen on harvoin nautinnollista.)

Juvé y Campsin tuoksussa on korkin lisäksi sitrusta ja paahteisuutta. Näitä kaikkia löytyy myös mausta, jossa tosin puu ja korkki ovat melko dominoivia. Tästä huolimatta maku on raikas ja cava sopii erinomaisesti juotavaksi aperitiivina tai seurustelujuomana. Kuplat ovat mukavan pieniä ja pehmoisia, mikä tekee suutuntumasta miellyttävän. Voisin yhdistää tämän tapasten, esim. chilikatkarapujen ja manchego-juuston kanssa.

Tukilakko

Lista viinibloggaajia ilmeisesti Viini-TV:n poikien johdolla on perustanut Rajansa rajoituksille-liikkeen, joka - mikäli ymmärsin kampanjan tavoitteet oikein - kritisoi Suomen alkoholimonopolia ja vaatii löyhempää alkoholilainsäädäntöä. Kampanjan tiimoilta pojat ovat masinoineet Monopoliton perjantai-tapahtuman, jossa ihmisiä kehotetaan välttämään Alkossa asiointia ja Alkon tuotteiden nauttimista tämän viikon perjantaina, eli 7.10.

Mademoiselle de Blancs antaa varauksettoman tukensa Rajansa rajoituksilla-liikkeelle ja toivoo Suomen alkoholipolitiikan tarkistusta. Ilmoitan siis boikotoivani perjantaina Alkoa ja juovani Sydneystä Dan Murphy's-liikkeestä ostettua Mount Pleasantin Museum Elizabeth Semillonia.

Kuva lainattu

Muuten juuri Dan Murphy'sin kaltaisia liikkeitä toivoisin myös Suomeen mikäli monopoliin ikinä saadaan muutoksia. Liike on Ikeaan verrattavissa oleva alkoholipuoti jossa saa alennusta viineistä ostaessaan kuusi pulloa kerrallaan. No worries mate!

Mainittakoon poliittisesti korrektina loppukaneettina kuitenkin, että on Alkokin välillä ihan kiva. Siellä saa hyvää palvelua ja valikoimakin on parantunut viime vuosina, erityisesti jos hyödyntää tilausvalikoimaa.