Dubrovnik, rain or shine

Tulinpa tässä huomanneeksi, että en ole kertonut Kroatian-matkasta paljoakaan viinimatkasta kertovan postauksen lisäksi. Korjattakoon tämä erehdys heti, sillä Dubrovnik on kerrassaan viehättävä matkakohde pidennetyksi viikonlopuksi. Varsinaisia kulinaarisia ahaa-elämyksiä emme matkakumppaneideni kanssa Kroatiassa kokeneet (poislukien Bartulovicin viinitilavierailun kotona tehty ja vanhassa viinikellarissa nautittu lounas), mutta ihan maukasta ja tuoreista raaka-aineista valmistettua ruokaa Dalmatiassa sai.

Ainakin Kroatian rannikolla pääasiallinen ruokatarjonta tuntuu olevan kovin samanlaista kuin Adrianmeren toisella puolella Italiassa: pastaa, risottoa ja pizzaa sekä paljon tryffeliä. Dubrovnikissa oli myös tarjolla kovin maukkaita mereneläviä, joita tulikin maisteltua harva se päivä. Ehdottomaksi suosiksi nousivat Peljesacin niemimaan rannikolla kasvatetut osterit. Jokainen kuppila tarjosi luonnollisesti kattavan valikoiman paikallisia viinejä, korostaen Peljesacin Plavac Mali-punaviinejä ja Korculan Posip-valkkareita.

Peljesacin ostereita, aitoa dalmatialaista lähiruokaa.

Erikoista Dubrovnikin ravintoloissa oli se, että vierekkäisissä ravintoloissa ruoka vaikutti usein tulevan yhdestä ja samasta keittiöstä. Toisaalta menutkin tuntuvat ravintolasta toiseen olevan kovin samanlaisia, joten ruokapaikan valinta kannattanee tehdä viihtyisyysarvion perusteella. Omalle seurueelleni iso plussa oli myös se, että tarjoilijat eivät tulleet huutelemaan suomeksi tervetuloa.

Yksi ehdoton löytö oli pääkadun tuntumassa sijaitseva pieni ja idyllinen viinibaari D'Vino, jossa pääsee maistelemaan viinejä koko Kroatiasta. Ystävällinen ja erittäin palveluhenkinen nuori nainen tarjoili viinit ja juustolautasen taustatarinoiden kera miellyttävässä ilmapiirissä. Tosin palvelua sai välillä hieman odotella, sillä baari oli tupaten täynnä ja jokaista piti tottakai kohdella yhtä yksilöllisesti.

D'Vino. Kuva Lassi.

Aurinkoisena päivänä terassibaari Buza on Dubrovnikissa ykkösvalinta.

Dubrovnik on melko pieni kaupunki, joten viikkokausiksi siellä ei oikein tunnu riittävän tekemistä. Viiden päivän lomasta vietimme kaksi päivää Dubrovnikissa, ja ainakin hieman huonolla säällä se riitti paremmin kuin hyvin. Korculan saarella sujui toiset kaksi päivää, joka oli myöskin kerrassaan riittävä aika - etenkin kun turistisesonki ei ollut vielä alkanut ja suurin osa ravintoloista ja kaupoista oli suljettu (tosin pääsiäispyhilläkin saattoi olla vaikutusta asiaan). Lähiseutumatkailu ja etenkin upeilla saarilla vierailu helpottaa onneksi aktiivimatkailijan tuskaa tekemisen puutteesta mikäli museot ja kirkot eivät kiinnosta. Ja olisihan Dalmatiassa kuulemma Euroopan parhaimpiin kuuluvia sukellus- ja snorklauskohteitakin.

Parveke dubrovnikilaisen kujan yllä. Kuva Lassi.

Piknikillä Korculassa. Pullossa Pejesacin Dingacia.

Matkan kohokohtiin allekirjoittaneen mielestä nousivat viinimatka Peljesaciin sekä viileän ilman viinipiknik rannalla Korculassa. Loma on aina loma, vaikka vähän sataisi.