Roosa viinipäiväntasaus

Kesä koittaa, silloin pitäisi alkaa juoda rosé-viiniä, eikö niin? Ainakaan allekirjoittaneelle tuo ei ole lainkaan itsestäänselvyys, ja uusimmassa Viini-lehden blogikirjoituksessani pohdiskelen miksi nuo kauniit punertavat viinit eivät ole lyöneet Suomessa läpi.

Periaatteessa rosét ovat kivoja: kauniin värisiä haalean lohenpunertavasta aina tummaan marjamehun punaiseen ja ne sopivat ihanasti kesäisten salaattien ja pikniktarjottavien kanssa. Miksi en sitten koskaan valitse tuota kauniin roosaa viiniä edes lämpimänä kesäpäivänä? Rehellisesti sanottuna en vain koskaan tule ajatelleeksi roséviiniä realistisena vaihtoehtona, koska useimmat maistamani rosét ovat olleet melko tavanomaisia.

Kuva lainattu

Hellan ja viinilasin välissä -blogin Johanna lanseerasi taannoin termin viinipäiväntasaus - se päivä jolloin tekee mieli vaihtaa syksyllä valkoviinistä punaviiniin tai keväällä toisin päin. Rosén luvatussa maassa Ranskassa viinipäiväntasaus tarkoittaa lähinnä sitä, kun siirrytään ulos ja tilataan ravintolassa muun viinin sijaan pullo roséta.

Nyt muutaman päivän roséviinejä päässäni pyöritelleenä olen päättänyt antaa roséille mahdollisuuden ja nauttia näistä heleänpunaisista viineistä tulevina aurinkoisina kesäpäivinä. Kuka tietää, ehkä minusta tulee käännynnäinen.

Pyhä kolminaisuus - kevät, parsa ja Riesling

Kevät ja parsa kuuluvat yhteen kuten osterit ja Chablis tai samppanja ja mansikat, ja niin allekirjoittaneen kuin myös monen muunkin mielestä tähän yhteyteen kuuluu luonnollisena osana myös Riesling täydentämään pyhän kolminaisuuden. Auringon vilautellessa ensimmäisiä lämmittäviä keväisiä säteitään hakeudun kaupan vihannestiskille etsimään kauden ensimmäisiä parsoja ja mietin erilaisia tapoja nauttia niitä hapokkaan sitruksisen Rieslingin kera.

Mennyt viikko oli oikea parsan ja Rieslingin extravaganza, sillä pääsin nauttimaan tätä mieltä lämmittävää yhdistelmää kolmeen otteeseen - toki kaksi näistä kerroista oli myös kevätauringosta nauttien.

Viikon ensimmäisen parsanautinnon pääsin kokemaan ravintola Savoyn ilta-auringossa kylpevällä terassilla, jossa marinoitu valkoinen parsa ja kotimainen Empirika-kaviaari saivat seurakseen Steingarten Rieslingin vuosikertaa 2011. Ihanan sitruunainen parsa-annos ja mineraalinen aussiriesling loivat terassin auringosta nauttiville illastajille kerrassaan kosmopoliittisen tunnelman. Olen yleensä enemmän vihreän kuin valkoisen parsan ystävä, mutta keittiömestari Kari Aihisen loihtima annos sai minut käännytettyä uskomaan myös aiemmin tunkkaisen makuisena pitämäni valkoisen parhan ihanuuteen.

Lasissa Steingarten lisäksi Larmandier-Bernier Latitude ja lautasella parsan ja kaviaarin lisäksi kuvaajan varjo.

Seuraavana vuorossa oli Wine Spectator -lehdestä poimitun ohjeen mukaan valmistettua parsarisottoa, joka lehden Sancerre-suosituksen sijaan nautittiin Geil Geyersberg Riesling 2009:n kanssa. Kyseisestä annoksesta mainittakoon, että viini oli erinomaista ja mukavasti jo hieman öljymäisen kehittynyttä, mutta vihreästä parsasta valmistettu risotto annoksena oli aavistuksen mauton ja jäi kurjasti Rieslingin jalkoihin. Onneksi kuitenkin avomiehen paistama siika hipoi lähes täydellisyyttä ja paikkasi risottomestarin (siis minun) annokseni puutteita. Valitettavasti vain tämä ateria nautittiin siististi sisätiloissa ja kevätauringon säteet lämmittivät vain ikkunan läpi.

Päätimme viikon sunnuntain auringossa espoolaisella takapihalla nauttien lämpimästä kevätpäivästä ja ihmetellen pihalla vilistävien oravien menoa. Tähän oheen maistelimme vihreällä parsalla täytettyjä crèpesejä, kanttarellimuhennosta ja Wolfbergerin Riesling-Pinot Gris'tä vuosikertaa 2011. Kyseisessä viinissä 40 % Pinot Gris'tä pehmentää Rieslingin hapokkuutta ja antaa juomalle kevyttä aromaattisuutta ja pyöreyttä, mikä sopi kivasti kermaisen sienimuhennoksen ja juustokuorrutettujen parsanyyttien pariksi.

Tämän jälkeen voinen todeta että ainakin omalta osaltani kevään parsa-Riesling -kausi on päässyt täyteen vauhtiin. Ehkä voisin vielä alkaneella viikolla valmistaa ystävältäni kopioituna helppoa herkkua, jossa parsa saa seurakseen tagliatellea runsaalla basilikalla ja persiljalla maustetussa ja raastetulla parmesanilla höystetyssä kermakastikkeessa. Superhelppo tehdä: pasta ja pilkottu vihreä parsa keitetään erikseen joka jälkeen niiden sekaan lisätään lämmitetty kastike johon on heitetty kaikki yllä mainitut ainekset. Päälle vähän mustapippuria ja hieman lisää parmesania sekä lasillinen alsacelaista Rieslingiä nautittuna kevätauringon loisteessa eikä sen jälkeen taatusti kehtaa valittaa kevätväsymyksestä!