Näin keveämmän tammikuun kunniaksi meillä on Hellan ja viinilasin välissä -blogin Johannan ja Pullon henki -blogin Katrin kanssa toimiva epävirallinen viinibloggaajien tukiryhmä, sillä huomasimme että me olemme kaikki aloittaneet personal trainerin kanssa treenaamiseen tähtäimessämme jokin kunnianhimoinen tavoite. Treenaamisesta tykkään onnekseni paljon, mutta ongelmaksi saattaa näin kolmekymppisenä alkaa muodostua se, että tykkään vielä enemmän hyvästä ruoasta ja juomasta.
Arkisin (ja jossain määrin myös viikonloppuisin...) olen melko hyvin onnistunut pysymään ruoan ja juoman suhteen kaidalla tiellä, mutta välillä tulee töiden kautta tilaisuuksia joissa joutuu syömään kolmen ruokalajin lounaita tai illallisia juomineen tai juomaan lasillisen (tai pari) skumppaa - tai juomaan cocktaileja kuten tuossa hiljattain. Menneellä viikolla turmiokseni meinasi kuitenkin muodostua Annakadun meksikolaiskuppila Patrona, jonka pääsimme vihdoin ystävän kanssa testaamaan usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen.
Nachoja herkullisella itse tehdyllä guacamolella, tacoja juustotäytteisillä paprikoilla ja ihanan raikasta hedelmäpaloilla koristeltua sangriaa tekivät aika tiukkaa niukempaan ruokavalioon tottuneelle. Maut olivat kuitenkin sen verran herkullisia, että kaikki oli luonnollisesti pakko syödä, vaikka jälkeenpäin vähän harmittikin. Sangria tarjoiltiin mahtavan rustiikkiseen tyyliin juomiseen tarkoitetuista pikkukannuista, ja jälkeenpäin ajateltuna kahdelle hengelle kaksi juomakannullista olisi saattanut olla riittävä annos. Toisaalta sangriasta tulee aina kesäisen letkeä tunnelma, ja kahvakuulaamaan pääsee aina seuraavanakin päivänä. Turha sitä on potea liiallista huonoa omaatuntoa siitä, että välillä vähän nauttii elämästä. Rahkaa ja raejuustoa ehtii syödä muulloinkin!
Mä kanssa ihmettelen mihin kaikki aika kuluu. Tänään priorisoin nukkumisen tärkeimmäksi asiaksi ja nipistin aikaa treenamiselta. Yleensä treenit sujuu hyvin, kun saa treenata ennen iltavuoroa, mutta yllätävän monet aamuvuorot kyllä sotkee paletin totaalisesti.
VastaaPoistaMä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että jos 5-6 päivää viikossa katsoo mitä syö niin sit välillä saa myös herkutella. Eilen esimerkiksi viinitaisting kavereiden kanssa koitui dietin kohtaloksi ja hyvä niin, koska niin huippuja viinejä oli tarjolla.
Tsemppiä treenaamiseen ja ennen kaikkea siihen ruokavalioon...Leikkimielinen tukiryhmä kyllä motivoi:)
Jos ei nuku niin ei treenaaminenkaan suju kovin hyvin, joten unta on ihan hyvä priorisoida välillä. Neljän päivän rankka treeniputki vähillä unilla alkaa jo vähän verottaa allekirjoittanutta...
VastaaPoistaOlen muuten ihan samaa mieltä tuosta herkuttelun sallimisesta. En usko liian tiukkoihin dieetteihin, vaan itselle pitää osata olla jos ei nyt armollinen niin ainakin välillä ihan mukava. Mulla ainakin loppuisi into saman tien jos pitäisi pelkällä rahkalla elellä ja täyskieltäytyä viinistä ja muista elämän iloisista asioista.
Todellakin into loppuisi, jos kaikesta pitäisi kieltäytyä. Viime aikoina on sit tullut opeteltua sitä kohtuutta kaikessa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen myös oppinnut tykkäämään rahkasta jasoijamaidosta eli ei ole täysin hukkaan mennyt tämä skarppauskuuri. Jännästi enää ei saa syödä mitä tykkää, toisin kuin alle 25-vuotiaana, jolloin ruokavalio oli mitä sattui:) Olisi tämä projekti paljon helpompi...
VastaaPoistaLepo on myös todella tärkeää ja itsellä se aina välillä unohtuu, kun treenit vie mukanaan. Luulen, että huomenna 5 treenipäivä putkeen jo hieman väsyttää, mutta onneksi sitten on 3 päivän tauko.