Koreassa asiat rullaavat vauhdilla. Etukäteen annettu ohjelma ei ole tähän mennessä pitänyt vielä yhtenäkään päivänä, ja parhaana päivänä ohjelma muuttui päivän kuluessa viitisen kertaa. Toisaalta mistään ei tarvitse huolehtia, koska meitä kuljetetaan paikasta toiseen kuin luokkaretkeläisiä ja ruokinta on tasaisin väliajoin. Aamiaista lukuunottamatta kaikilla aterioilla tarjotaan Sojua, joka on korealainen saken kaltainen riisistä valmistettu alkoholijuoma. Välillä saamme runsaan ruokatarjonnan seurana Makgeollia, maitomaista ja hieman kotitekoiselta simalta maistuvaa riisiviiniä.
Tänään ravintolan listalta löytyi Château Manin punaviiniä, ja pakkohan sitä oli kokeilla kun mahdollisuus tarjoutui.
Paikallinen Campbell Sweet Wine oli väriltään rusehtavan liköörimäinen ja tuoksultaan lähes amarettomaisen makea. Maultaan viini oli hedelmäisen imelä ja kevyesti hapettuneen oloinen. Makeus oli sitä luokkaa, että se muistutti punaista (halpaa) jälkiruokaviiniä, ja siinä oli jopa häivähdys jalohometta. Ei siis ollut mikään iso hitti ainakaan ensimaistamalla, ja pullo tuskin lähtee mukaan kotiin.
Manin lisäksi olen päässyt maistamaan Omyrosé-viiniä, joka on valmistettu omija-marjasta, jota kuulemma englanniksi kutsutaan fire flavour berryksi sen hurjan maun vuoksi. Voinette siis kuvitella miltä viini maistui ilman että minun tarvitsee sitä sen kummemmin kuvailla.
Kuten odotettu, viinin saralla matka on ollut hiljainen, mutta onneksi ruoka on mainiota. Erilaisia ruokalajeja on tarjolla lukemattomia joka aterialla, ja kimchiä on aina tarjolla. Chilikastikkeessa marinoidut ravut ja grillattu ankka ovat kestosuosikkeja, mutta myös merilevään kääräisty riisi on yllättävän hyvää.
Aina aterialla kiitän itseäni edes semiaktiivisesti joogan harrastamisesta, sillä Koreassa ruoka nautitaan lattialla risti-istunnassa matalan pöydän ääressä jolloin epäjoogin koivet ovat kovilla.
Tänään ravintolan listalta löytyi Château Manin punaviiniä, ja pakkohan sitä oli kokeilla kun mahdollisuus tarjoutui.
Paikallinen Campbell Sweet Wine oli väriltään rusehtavan liköörimäinen ja tuoksultaan lähes amarettomaisen makea. Maultaan viini oli hedelmäisen imelä ja kevyesti hapettuneen oloinen. Makeus oli sitä luokkaa, että se muistutti punaista (halpaa) jälkiruokaviiniä, ja siinä oli jopa häivähdys jalohometta. Ei siis ollut mikään iso hitti ainakaan ensimaistamalla, ja pullo tuskin lähtee mukaan kotiin.
Manin lisäksi olen päässyt maistamaan Omyrosé-viiniä, joka on valmistettu omija-marjasta, jota kuulemma englanniksi kutsutaan fire flavour berryksi sen hurjan maun vuoksi. Voinette siis kuvitella miltä viini maistui ilman että minun tarvitsee sitä sen kummemmin kuvailla.
Kuten odotettu, viinin saralla matka on ollut hiljainen, mutta onneksi ruoka on mainiota. Erilaisia ruokalajeja on tarjolla lukemattomia joka aterialla, ja kimchiä on aina tarjolla. Chilikastikkeessa marinoidut ravut ja grillattu ankka ovat kestosuosikkeja, mutta myös merilevään kääräisty riisi on yllättävän hyvää.
Aina aterialla kiitän itseäni edes semiaktiivisesti joogan harrastamisesta, sillä Koreassa ruoka nautitaan lattialla risti-istunnassa matalan pöydän ääressä jolloin epäjoogin koivet ovat kovilla.
Täytyy sanoa, että vaikka on aika paljon tullut juotua kaikenlaista, niin Korealaista viiniä ei! Nyt kyllä alkoi vähän kiinnostamaan.
VastaaPoista-Aurinna @ minimassif.blogspot.fi
Vähän on huono saatavuus näillä korealaisviineillä Suomessa, ja ymmärrän syynkin ihan hyvin. Nämä ovat sellaisia makuja jotka pitää kokea paikan päällä jotta makuelämys on mahdollisimman autenttinen :)
VastaaPoista