Perjantaina skoolasimme koti-illan kunniaksi Viking Gracelta ostetulla Chartogne-Taillet'n Sainte-Annella. Miellyttävä juoma tuo kummalla tavalla mieleeni kermavaahdon - vaikka en siitä edes tykkää - mutta kermaisan makuinen ja suussa ihanasti vaahtoava samppanja antoi kermavaahdolle ihan uuden merkityksen.
Lauantaina juhlimme puolestamme sitä, että vielä syyskuun puolivälissä voi istua hihattomassa topissa ja hameessa puistossa samppanjapiknikillä ja skoolasimme Haton & Fils -samppanjalla. 15 euron hintaluokan samppanja oli makeassa omenaisuudessaan ihan kiva perusjuoma, mutta tuskin pääsee uusintaostosten joukkoon kun seuraavan kerran samppanjanhankintaa mietitään.
Ja ettei tässä vielä olisi kaikki, kävimme testaamassa viinibaari Vin Vinissä samppanjateemaviikkojen antia. Lasiin päätyi Pascal Doquet'n Blanc de Blancs 2005 Le Mesnil'stä, Ulysse Collinin Blanc de Blancs NV ja Larmandier-Bernierin Rosé de Saignée NV. Näistä lähtemättömimmän vaikutuksen teki Ulysse Collin, joka oli enemmän viinimäinen kuin samppanjamainen erittäin runsaalla mineraalisuudellaan ja lähes eukalyptus- tai minttumaisella raikkaudellaan. Yleensä tykkään Rosé de Saignée -juomista, jossa rosésamppanja valmistetaan punaisista rypäleistä siten, että ne saavat väriä kuorikontaktin kautta (yleisempi tapa on sekoittaa vaalean juoman joukkoon punaviiniä), mutta Larmandierin variantti ei vastannut täysin odotuksiani vaan oli yllättävän kevyt ja marjaisa. Pascal Doquet puolestaan oli kelpo apertiivisamppanja, mutta jäi valitettavasti pahasti Ulysse Collinin jalkoihin.
Onneksi syyskuuta on jäljellä vielä tovi, joten samppanjakuukautta voi jatkaa hyvillä mielin. Skål sille!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti