Pitkä blogihiljaisuus olisi hienoa päättää kertomalla jotain upeita uutisia tai jännittäviä tapahtumia. Tällä kertaa päätän kuitenkin pitkän kuivan kauden tekemällä samaa kuin kaikki muutkin sosiaalisessa mediassa - jakamalla tattikuvia.
Olen jo aiempina vuosina
tunnustautunut sienifriikiksi, ja tänäkin vuonna olen jo päässyt sienestyksen makuun. Heinäkuussa Pohjois-Karjalassa metsästettiin kantarelleja ja nyt vuorossa ovat olleet somen supersankarit herkkutatit.
Huippusalainen sienestyspaikkamme on jälleen kerran osoittanut olevansa matkan arvoinen vierailukohde. Kahden hengen puolentoista tunnin saalis oli yli 1,5 kg herkkutattia (ajan pituudessa on huomioitava myös maaston vaikeusfaktori). Tämä siitäkin huolimatta, että avomies oli muutamaa päivää aikaisemmin käynyt samassa kohteessa poistamassa herkkutatteja myös puolentoista kilon edestä.
Tällä kertaa herkkutatit päätyivät sorsan seurana tarjotuksi muhennokseksi. Tuoreet tatit ovat niin namia, että niitä ei kannata turhalla maustamisella ja kermalla pilata vaan nauttia sienten upeasta mausta vain pienenpienelä lisäyksellä sipulia, suolaa ja kermaa. Pisara calvados'ta istui myös hyvin kokonaisuuteen.
Viinisuosikkini sienille on useimmiten Pinot Blanc tai Pinot Noir, riippuen sienestä ja ruokalajista. Tällä kertaa tattiviiniksi pääsi Weingut Philipp Kuhn Weissburgunder Tradition Pfalzista, mutta valinta olisi voinut olla toinen jos kaapista olisi löytynyt Trimbachin Pinot Blancia.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti