Nyt viikonloppuna pääsen kuitenkin taas treenaamaan pisteytystekniikkaani Vuoden viinit -tuomaristossa. Yhden päivän aikana maisteltavia ja pisteyttäviä viinejä saattaa olla yli 80, jolloin aistit ja pisteytyksen tasalaatuisuus joutuvat koetukselle. Pisteyttäessäni viinejä pyrin olemaan tarkkana siinä, etten lähde antamaan arvosanoja omien makumieltymysteni mukaan. Tarkoituksena ei ole hakea minun makuuni parhaiten sopivaa viiniä, vaan laadultaan oman kategoriansa parasta.
 |
| Viinin arvostelun kulku: ensin on kivaa, sitten alkaa mietityttää ja lopulta menee hankalaksi. Kuvat polttareistani. |
Pisteytyksessä huomioin seikkoja kuten viinin tasapainoisuus, laatu ja tyyli. Ovatko hedelmä, hapot, tammi ja alkoholi järkevässä suhteessa keskenään? Onko viini hyvin tehty? Onko viini selkeästi tunnistettavissa tietyn tyypin edustajaksi, ja tekeekö sen hyvin? Muun muassa nämä ovat kysymyksiä, joita kyselen itseltäni maistellessani. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, miten viinejä on itsellä yleisesti tapana pisteyttää, jotta arvostelujen vertailukelpoisuus säilyy.
Pisteitä annettaessa on tietysti hauska vertailla, miten omat pisteet suhtautuvat muiden arvosteluihin. Viime vuoden tuomaroinnissa huomasin, että olin selkeästi keskivertoa niuhompi pisteyttäjä, en tainnut nimittäin antaa yhdellekään viinille yli 90 pistettä. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti