Pieniä paloja Australiasta

Hyvistä aikomuksista huolimatta matkalla bloggaaminen jäi kovin vähäiseksi, yksi teksti kolmessa viikossa on miltei säälittävää! Puolustaudun pääosin sillä argumentilla, että Adelaidessa ja etenkin Barossassa oli hankala löytää wifiä mistään. Hotellitkin tarjosivat hyvällä lykyllä 29 minuuttia ilmaista nettiyhteyttä vuorokaudessa, ja tuo aika menee helposti Facebookin ja Twitterin tarkistamiseen ja päivittämiseen. Tästä siis pitkä miinus hotelleille noin yleensä - en tajua miksi hotellit eivät koe langattoman verkon tarjoamista vierailleen hyvänä lisäpalveluna. Itse hotellia valitessani yritän useimmiten valita sellaisen, jossa pääsen verkkoon ilman lisälaskuja.

Se siitä avautumisesta. Pitihän matkasta keksiä jotain negatiivistakin, kun kaikki oli muuten niin upeaa! Tänään aamulla klo 6.00 lumiseen ja kylmään (vaikkakin onneksi aurinkoiseen) Helsinkiin saapuneena olen vielä hieman matkatunnelmissa, joten mitään kovin strukturoitua analyysia en lähde tässä vaiheessa Etelä-Australian viinityyleistä tekemään, vaan tarjoan teille lyhyitä katsauksia matkan varrelta.

Sydneystä tykkään joka vierailulla enemmän ja enemmän, ja jälleen kerran löysimme kaupungista uusia, kiehtovia puolia. Uudeksi suosikiksi nousi Sydney Fish Market, jossa kävimme pariinkiin kertaan syömässä tuoreita ja naurettavan edullisia paikallisia ostereita. Myös uusi ravintolasuosikki on löytynyt, viehättävä Fish on The Rocks hurmasi sekä allekirjoittaneen että avomiehen täydellisesti.

Ripples Sydney Harbour Bridgen varjossa tarjoaa upeat näkymät ja täydelliset aperitiivit ennen aikaista illallista.

Adelaide jätti minut hieman kylmäksi, vaikka monet ovatkin kaupunkia kehuneet. Pieni ja helposti opittava, ja muutamia ihan mukaviakin alueita kaupungista löytyi, mutta yleisesti ottaen Adelaide oli mielestäni hieman kolho eikä kovin viehättävä. Suurin osa keskustan taloista oli suoraan sanottuna rumia, mutta Leigh Street, China Town ja Glenelg tekivät kaupungista hieman mukavemman.

Ratikalla pääsee Glenelgiin rannalle ja syömään Salt and pepper squid & chips - annoksia.

Jacob's Creekin järjestämä The Label Project -voittajien ohjelma oli mahtavasti suunniteltu ja upeasti toteutettu. Pääsimme tapaamaan kiinnostavia henkilöitä, näkemään sadonkorjuuta sekä köynnöksillä että tiloilla, puhumattakaan siitä mielettömästä ruoan ja viinin ilotulituksesta jota meille tarjottiin! Muutaman päivän tiiviin ohjelman aikana ehdimme tutustua Barossa Valleyn, Adelaide Hillsin ja Coonawarran viinialueisiin ja muun muassa testata aistejamme Jacob's Creekin sensorisilla testeillä.

Jacobin puro oli varsin kuiva, mutta onneksi paikka oli merkitty kyltillä. Olisi saattanut jäädä huomaamatta muuten.

Barossassa pääsimme loppulomasta avomiehen kanssa jälleen viinitilapyöräilemään. Paikallisten varoitteluista huolimatta maasto ei ollut kovinkaan mäkistä vaan enemmänkin hienoisesti kumpuilevaa, joten polkeminen tilalta toiselle sujui jälleen oikein mukavissa merkeissä. Barossa-turistin hit and miss -lista on tulossa myöhemmin, mutta nopeana kommenttina voinee todeta, että Australian kuuluisin viinialue on paljon muutakin kuin hedelmäpommi-Shirazeja eikä lainkaan ylitammitettuja Chardonnayta.

Two Hands Barossassa tarjosi leppoisan maisteluelämyksen terassilla, minkä jälkeen polkeminen tuntui taas helpommalta.

Summa summarum, matka oli ihan mieletön! Loppukaneettina todettakoon kuitenkin vielä sen verran, että punaviinikiintiöni on nyt toviksi täyttynyt - aika konta kymmentä Shirazia, Cabernet Sauvignonia ja GSM-blendiä sekä Etelä-Australian erikoisuutta, sparkling Shirazia on tullut viime päivinä testattu. Huh!