Lounaalla laivalla

Risteilyllä käyminen on välillä hauskaa, mutta edellisestä laivamatkastani on päässyt kulumaan aikaa jo jonkin verran. Pääsin menneellä viikolla pikaisesti kuivaristelemään, kun Tallink Silja kutsui minut Silja Symphonylle maistelemaan laivan Bon Vivant -ravintolan kesän Menu Signaturen. Laiva oli ruokailun ajan satamassa, ja viimeisen annoksen jälkeen pääsin takaisin maihin muutaman tunnin lounasmaistelun jälkeen.

Perinteiselle buffetille on onneksi laivoilla vaihtoehtoja, mutta Bon Vivantissa en ole koskaan aikaisemmin käynyt syömässä. Ravintolan viinibaarin ja -myymälän puoli sen sijaan on ehtinyt tulla tutuksi ja sieltä on kannettu kotiin pullo jos toinenkin samppanjaa ja viiniä vuosien aikana.

Kesän Menu Signaturen ovat suunnitelleet keittiömestari Sebastian Swales ja Master of Wine Tuomas Merisalo. Sebastianilta löytyy kokemusta muun muassa Valkoisen Talon ja luksusristeilijöiden keittiöistä, ja Tuomas Meriluoto puolestaan tuntee viinit, joten odotukset menulle olivat korkealla.

Kesän ajan tarjoiltava menu koostuu kuudesta ruokalajista, yhdestä amouse bouchesta ja pääruokien välisestä suun raikastajavasta sorbetista. Tuomas Meriluoto on matchannut menulle kuusi erilaista viiniä alkaen perinteisestä chileläisestä Chardonnay-Pinot Noir -kuohuviinistä erilaisten kiinnostavien viinien kautta Rotgipfler -rypäleestä valmistettuun itävaltalaiseen Ausleseen.

Menuun kuuluu muun muassa kampanjasimpukkaa ja parsaa, kyyhkynrintaa, vasikan entrecôtea ja jälkiruoaksi mansikoita ja crème Chantilly. Oma suosikkini annoksista oli Perch & Morels, ihan vain sen takia, että tillivoissa paistettu ahven ja huhtasienikastike maistuivat ihanasti kesältä. Haitaksi ei tietenkään ollut se, että annoksen kanssa tarjoiltu Gérard Bertrandin Domaine de l'Aigle Chardonnay 2012 Limoux'n alueelta oli huikea viinipari annokselle.

Yllärisuosikkini viini-ruokakombinaatioista oli toisena tarjoiltu Pigeon & Cranberry ja Peter Lehmann Black Queen Shiraz Sparkling. Kyllä vain, kyseessä on punainen kuohuviini, joka sopii esimerkiksi juuri kevyempien liharuokien tai grilliruokien kanssa. Australialaiset ovat kehittäneet erinomaisen tavan juoda punaviiniä kuumallakin - kuplilla ja kylmänä. Harmi vaan että kuohuvan Shirazin tarjonta Suomessa on olematon, sillä juoman kuriositeettiarvo on melkoinen.

Menun kokonaisuus ja viinikumppanit olivat mielestäni hyvin harkitut ja kokonaisuus jätti hyvän mielen ja kylläisen tunteen. Kaikki viinin ja ruoan kombot olivat oivia, mutta etenkin yllämainittu kyyhky ja Sparkling Shiraz saivat pöytäseurueeni myhäilemään tyytyväisinä. Viineistä kiinnostavimpia olivat kuitenkin Cono Surin Ocio Pinot Noir 2012, joka on talon kokeellisempi premium-tuote ja jälkiruoan kanssa tarjottu Johanneshof Reinisch Rotgipfler Auslese. Ociota tuotetaan vuodesta riippuen 6 000-12 000 pulloa, ja Rotgipfler-rypälettä on koko maailmassa vain noin 100 hehtaarin alueella, joten jonkinasteisista harvinaisuuksista näissä on kyse.

Jos jotain kriittistä haluaa sanoa, niin ainakin itse jäin kaipaamaan kokonaisuuteen samppanjaa, kun kyseessä kuitenkin on jokseenkin fiinimpi menu. Jälkiruoka oli hieman tylsä, ja etenkin näin alkukesästä mansikoista puuttui makua. Mansikkatilanteen tosin voitaneen olettaa parantuvan kesän aikana, ja jälkkäriviini pelasti osaltaan tilannetta.

Muutaman tunnin kestävän Menu Signaturen läpimaistelu on lähes takuuvarmasti parempi tapa viettää aikaa risteilyllä kuin laivan yökerhossa hengaaminen tai ylenmääräinen mättäminen buffetissa. Ja kesällä kannattaa yrittää saada ikkunapöytä ainakin Tukholmasta päin tullessa, sillä saariston villoja on ihana katsella kesäauringossa.