Viiniblogimiitti ja sokkopullo

Tasaisen epätasaisin väliajoin meillä on tapana kokoontua Suomen viinibloggaajien kanssa yhteen ja maistella sokkona toistemme tuomia viinejä. On ollut pikkujoulua, dinneriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä keikkaa Tampereelle. Yhteisenä tekijänä kaikissa tapaamisissa on ollut sokkopullotasting, vaikka tapaamisten konsepti on muuten vaihdellut.

Tällä kertaa ohjelmassa oli vierailu Helsinki Distilling Companyyn, sokkopullotasting Nomad Cellarsilla sekä illallinen Groteskissa. Illan kulusta, osallistujista ja sokkopullotastingin annista kannattaa käydä lukemassa Viinillä- ja Pullon henki -blogeista (kivaa oli!). Tässä postauksessa ajattelin nimittäin keskittyä Wineserver-Tomin ja allekirjoittaneen yhteisponnistukseen, eli kimppasokkopulloon. Ajatuksena kun oli, että tällä kertaa sokkopullot tuodaan pareittain, jotta a) maisteltavan viinin määrä pysyy kohtuullisena eikä tasting venähdä ja b) ehtisimme ajoissa Groteskiin syömään.

Little Beauty Black Edition Pinot Gris 2010 - www.blancdeblancs.fi
Peilimäisestä etiketistä oli vaikea saada kuvaa. Mutta nätti se oli.


Sokkopulloksi päätyi kevään viiniblogimiittiin Alkon erikoisvalikoimasta löytyvä Little Beauty Black Edition Pinot Gris. Uuden-Seelannin Marlborough'sta tuleva viini on siitä erikoinen löytö, että sen hinta on 40,30 €. Harvemmin tulee Alkosta ostettua sen hintaluokan viinejä. Tai ainakaan uusiseelantilaisia.

Little Beauty oli mielenkiintoinen tuttavuus, ja porukkamme oli jotakuinkin yhtä mieltä siitä, että kyseessä oli esimerkillisen hyvin tehty ja hieno viini. Tosin kukaan ei olisi ollut valmis maksamaan pullosta sen myyntihintaa. En minäkään. Pinot Gris oli houkuttelevan hapokas, lähes petrolisen öljyinen ja kirpeän päärynäinen ja sen suutuntuma oli voimaisesti pyöreä. Viini oli oma suosikkini sokkopullotastingissa ja mielelläni joisin sitä toistekin, jos joku tarjoaisi.

Tastingin ehkä mielenkiintoisin sokkopullo oli Viinihullu-Oton Perrier-Jouet non vintage jostakin 1970-luvulta. Ongelmana oli ainoastaan se, että korkki oli falskannut pahasti ja viini oli saanut happea enemmän kuin tarpeeksi. Tai mikäs siinä, jos tykkää juoda samppanjansa asetonisen sherrymäisenä. Korkki kertokoon tarinansa, nam.

Perrier-Jouet NV - www.blancdeblancs.fi


0 kommenttia:

Lähetä kommentti