Pascal ja seafood

Tehdään pitkästä aikaa mustekalatagliatellea, jooko? Pitäisikö kokeilla tehdä kastikkeeksi öljy katkaravun päistä? Ja juomaksi voisi ottaa jonkun hyvän samppanjan, vaikka Pascal Doquet Grand Cru Cœur de Terroir Le Mesnil-sur-Oger 1995.

Samppanjaa ja seafoodia, ei sitä ihminen paljon muuta tarvitse.

Jotakuinkin näin meni päätöksentekoprosessi, kun mietimme, mitä tarjota Maison de Blancsin lauantaivieraille. Ja hyvin tuloksin, mustekalatagliatelle oli taas älyttömän hyvää, ja jättikatkarapujen päistä keitelty öljy oli todella bueno kastike annokselle. Katkarapujen pyrstöt paistettiin mustekalatagliatellen seuraksi ja aseteltiin tyylikkäästi mustakala-annoksen päälle. So simple!

Ja sitten se samppanja. Reilu parikymppinen Grand Cru -samppanja oli mukavan kehittynyt ja kypsän omenainen. Samppanja on melko täyteläinen makuelämys hienostuneessa kokonaispaketissa, jota ryhdittää pienten kuplien mousse ja Mesnil-sur-Ogerin kylän mineraalisuus. Viini ei ole läpikäynyt malolaktista käymistä, ja siinä on selkeä kermainen vivahde. Avaamamme pullo on uudelleenkorkitettu syyskuussa 2014, joten viini on saanut lepäillä hiivasakan päällä pitkään ja kehittää autolyyttisiä aromeita.

Vuosikerta 1995 herättää mielessäni aina vertailun yhteen suosikeistani, Charles Heidsieckin Blanc des Millenairesiin, jonka vuosikerta 1995 on ollut markkinoilla jo pitkään. Heidsieck on Doquet'ta intensiivisempi ja pähkinäisempi, ja vetää allekirjoittaneen kirjoissa pidemmän korren vuosikerran 1995 kamppailussa.