Stockan samppanjaa

Stockmann on ehdoton suosikkikauppani, ja teen valtaosan ruokaostoksistani Herkussa. Syksyllä löysin Stockasta vielä uusia hienoja piirteitä, kun sattumalta ruokaostoksilla törmäsin väliaikaiseen osteri- ja samppanjabaariin. Meals-baarissa on säännöllisen epäsäännöllisesti tarjolla ostereita, mutta tällä kyseisellä kerralla huomioni herätti enemmänkin samppanja. Ostereiden kylkeen sai ostaa lasillisen samppanjaa viiden euron hintaan tai maisteluannoksen kahdella eurolla. 

Stocka tarjoaa ostereiden kanssa hevin vinegretin.

Wau, ajattelin. Baarissa oli ihana kontinentaalitunnelma, ihmiset olivat iloisia ja hyväntuulisia. Ruokashoppailijat jonottivat samppanja-annoksia ja pullot tyhjenivät kovaa vauhtia.  Ihan kuin olisi Pariisin Galeries Lafayttessa tai Lontoon Harvey Nicholsilla. Suurimpana erona oli se, että Stockalla tarjoiltiin muunmuassa Nicolas Feuillatten samppanjaa Stockmannin oman talon samppanjan sijaan, kuten etenkin Iso-Britanniassa on tapana.

Ostereita ja samppanjaa Stockalla, what coould be better.

Tästä heräsin miettimään, että olisiko Stockmannilla kenties oma samppanjamerkki, mikäli viinin jälleenmyynti olisi Suomessa yhtään nykyistä helpompaa. Jotenkin näkisin tyylikkäät vihreäkultaiset etiketit Stockan omilla samppanjoilla, valikoimissa voisi olla vaikka Pinot Noir -vetoinen NV Brut, Blanc de Blancs Premier Cru ja kauniin lohenpinkki Rosé. Näitä voisi maistella Stockan omassa samppanjabaarissa seafood platterin seurana ja ostaa mukaan Herkun viiniosastolta.

Tämä postaus ei ole millään tavoin Stockan sponsoroima, vaan aihe kumpuaa aidosti syvästä tunnesiteestä Stockmanniin. Onhan yksi lempinimistäni Stockamummo.