Lonna x Parés Baltà

Lonna on Suomenlinnan kulmilla piilotteleva entinen armeijan saari, johon kaikki ajan hermolla olevat ihmiset parveilivat viime kesänä. Tuttuun tapaani olen ollut hidas omaksuman uusia, kiinnostavia kohteita kotikaupungissani, mutta onnekseni Norex Spirits tarjosi mahdollisuuden päästä saarelle nauttimaan ruoasta ja juomasta täten tarjoten mahdollisuuden korjata tämän puutteen yleissivistyksessäni.

Lonnan ravintolaa vetää TV:stäkin tuttu Jouni Rahikainen, ja ravintolan tyylistä löytyy paljon kesäisiä makuja sesongin tuotteista. Kiinteää menua ei ole, vaan päivän kolme alku-, pää- ja jälkiruokaa kirjoitetaan taululle, joka kierrätetään ruokaa tilaavien tykö. Viinilista on lyhyehkö ja suunniteltu kesäisen, mutta muuttuvan menun seuraksi. Talon skumppana on Parés Baltà B, monien suosima luomucava. Pöytäämme kiidätettiin tarjolle cavaa kiitettävällä nopeudella heti saavuttuamme ja skoolasimme avomiehen kanssa lomani alkamista ikkunapöydässä merimaisemaa ihaillen. Cavan kevyt pippurisuus ja raikkaat yrtit käynnistivät lomafiiliksen väittömästi.

Cava-aloituksen jälkeen vuorossa oli alkuruokana parsaa ja hitaasti keitettyä munaa. Ihan sairaan hyvää. Parsa-annoksen kanssa viininä oli Parés Baltàn Blanc de Pacs, cava-rypäleistä valmistettu, mineraalinen ja hedelmäinen tyylikäs valkkari. Jos joku vielä väittää, että viini ei sovi kananmunan kanssa, suosittelen kokeilemaan Blanc de Pacsia (löytyy Alkon tilausvalikoimasta) ja pitkään kypsytettyä munaa.

Parhaiten cava-tuottajana tunnettu Parés Baltà valmistaa myös punaviinejä, ja Lonnan listalta pääruoan kanssa juomaksi valikoitui Indigena 2011, Garnachasta valmistettu punkku. Garnacha on hieno rypäle, jossa hedelmä, tanniinit ja hapot ovat useimmiten hyvässä balanssissa, ja niin tälläkin kertaa. Pehmeät tanniinit jättivät miellyttävän suutuntuman ja hillitty hedelmäisyys toi viiniin kesäistä vibaa.

Punaviinin kanssa nautimme kuhaa. Ja kyllä, ne sopivat oikein kivasti yhteen. Erityisen iloinen olin pääruoan lisukkeista, joita tuotiin pöytään jaettavaksi kolmen kipon verran. Kuha oli merkittävästi parempaa kuin kotona (pitänee merkittävästi lisätä voin määrä paistossa) ja sydänsalaatti oli namia.

Jälkkäriksi keittiö tarjoili meille vielä herkullista raparperia ja vaniljajäätelöä. Aika paljon kesäisemmin ei loma enää voisi alkaa.

Tälle alkukesälle tyypillisesti vierailupäivämme Lonnassa oli viileä ja tuulinen, joten pikkuisen saaren tutkiskelu jäi tällä kertaa vähälle. Ravintolan terassi näytti houkuttelevalta, ja kuumana kesäisenä päivänä terassin pinkeillä tuoleilla olisi aika täydellistä siemailla jääkylmää cavaa.

Menenkö uudestaan? Ehdottomasti menen.