Kovimmat Bond-fanit ehkä tietävät, että alkuaikoina 007-leffoissa juotiin Dom Pérignonia, mutta Elä ja anna toisten kuolla -leffasta lähtien agentille on maistunut Bollinger. Kuuleman mukaan Bollingerin perhe oli hyvää pataa Bond-elokuvien tuottajien Broccolien kanssa ja he pääsivät yhteisymmärrykseen samppanjan tuotesijoittelusta elokuviin. Tosin tästäkin tarinasta tuntuu olevan montaa eri versiota.
James Bond ei ole ainoa Bollingerin nimiin vannova kuuluisa britti, sillä talon samppanjat ovat olleet pitkään myös Englannin kuninkaallisten virallinen samppanja.
Bollinger ylpeilee olevansa yksi harvoista Champagnen yhä perheomistuksessa olevista samppanjataloista, ja iso osa heidän samppanjoistaan valmistetaan omista rypäleistä Grand ja Premier Cru -tarhoilta.
Pääsin kolmen vuoden takaisella Champagnen-vierailulla käymään vieraille yleensä suljetulla Bollingerin tilalle, ja sain vahvan käsityksen siitä, että talossa pidetään perinteitä suuressa arvossa. Lily Bollinger on bollingerilaisille lähes pyhimyksenomainen hahmo, mutta tämän lisäksi perinteiden vaaliminen näkyy monilla muillakin tavoin. Bollingerilta löytyy kalustoon kuuluvan rémueurin (pullojen pyörittelijän) lisäksi oma tynnyrintekijä. Kuuluisin Bollingerin perinteistä lienee kuitenkin Vieilles Vignes Françaises. Yhdet harvoista ei-vartetuista (grafted) köynnöksistä Champagnessa kasvavat Bollingerin muurien sisällä vanhaan tapaan, eli köynnöksen latvus kaivetaan joka vuosi maan alle, jolloin se seuraavana vuonna kasvaa esiin uudesta kohdasta. Näistä Pinot Noir -köynnöksistä valmistetaan talon prestiisisamppanjaa, joka kulkee samalla nimellä kuin itse köynnökset.
Bollinger on ylpeä talo, jonka samppanjat ovat vahvasti Pinot Noir -vetoisia. ja ne käyvät useimmiten läpi malolaktisen käymisen. Malosta ja tammitynnyreiden käytöstä johtuen Bollingerit ovat tyyliltään melko tuhteja, briossimaisia ja ruokaisia ja sopivat tämän vuoksi hyvin myös ruoan kanssa. RD:n ja Vieilles Vignesin jättäisin tosin puhtaasti nauttimiseen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti