Espanja-tasting

Järjestimme viikonloppuna ystäväporukalle kuuden viinin sokkotastingin kahdessa osassa. Aviomies tilasi viinit ja järkkäsi kaiken, joten minun roolikseni jäi maistella ja arvuutella.

Tervetuloa tastingiin!

Ohjelmassa oli kaksi sokkosettiä, molemmissa kolme viiniä. Ensimmäisessä setissä lasiin kadettiin kuohuvaa. Viinit saivat seurueen hämmentymään ja veikkaukset hajosivat viileän ja lämpimän ilmanalan välillä. Itselläni oli vahva arvaus tastingin kuohuviinityylistä (koska tiesin, mistä pullot oli tilattu), mutta silti viinien paikallistaminen tuntui hankalalta. Setin kolmas viini tuntui tutulta, ja minun tyyliseltäni: vahamaisen pehmeä suutuntuma, sopiva hapokkuus ja miellyttävä lämpimän ilmanalan hedelmäisyys.

Voinen olla ylpeä tasalaatuisesta maustani. Aviomies arvasi, että tykkään kolmosesta eniten.

Muun muassa Itävaltaan, Uuteen-Seelantiin ja ei-ainakaan-Espanjaan sijoitetut kuohuviinit olivat laatu-cavaa. Syy, miksi seurueellamme oli vaikeuksia tunnistaa cavoja, oli se, että valtaosa Suomessa tarjolla olevasta cavasta on niin peruskamaa. Käsin tehty artesaanicava on ihan eri juoma.

Cavat on kaadettu, tasting alkakoon!

Maistelluista cavoista ensimmäisenä oli Recaredo Terrers Brut Nature Gran Reserva 2009. Toisena lineupissa oli Agustí Torelló Mata Reserva Brut 2011. Kolmantena oli jo aiemmin blogissa hehkuttamani Gramona III Lustros Gran Reserva Brut Nature 2007, joka oli myös muiden maistelijoiden makuun. Tässä hienossa seurassa myös Recaredon Terrers pärjäsi hyvin, mutta muuten laadukas Agustí Torelló jäi parempiensa jalkoihin.

Seuraavassa maistelusetissä oli kolme punaviiniä. Pienen pohdinnan jälkeen sijoitin nämä Prioriatiin, ja oikeassa olin. Scala Dei Cartoixa 2010, Cims de Porreira Clàssic 2007 ja Cims de Porreira Vi de Vila 2010 hämmensivät maistelijoita, mutta kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että viinit olivat hyvää kamaa. Priorat ei koskaan petä.

Koko tastingin pullot rivissä...

Sokkona maistelussa on aina se jännittävä momentti, että veikkaukset voivat mennä joko todella oikeaan tai täysin vikaan. Kun lasissa olevan viinin alkuperää ei tiedä, on aistit herkistettävä äärimmilleen, mikä ainakin minunkaltaistani viininörttiä  kiehtoo.

Varsinaisen tastingin jälkeen maisteluun pääsi vielä liuta muita viinejä, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina.