Kotibistrossa

Avomiehen syntymäpäivän kunniaksi pistimme pöydän koreaksi vapun jälkeisenä viikonloppuna, ranskalaiseen tyyliin itseoikeutetusti. Täysin subjektiivinen mielipiteeni on, että pariisilainen bistroruoka on kenties parasta mahdollista muonaa mitä ihminen voi elämänsä aikana löytää. Täten täällä kotioloissa kenties para tapa viettää juhlapäivää on loihtia bistrotunnema kotiin.

Bistroruoka on lähtökohtaisesti aika yksinkertaista, mutta maut siinä ovat kohdallaan. Yksi bistroruoan tukipilareista on hyvin valmistettu kastike, ja onneksi avomies sattuu olemaan kastikemestari. Itse kun osaan valmistaa hädin tuskin sienikastikkeen tai tomaattikastikkeen.

Bistroalkuruokien ehdoton ykkösklassikko on osterit. Stockalta sattui vielä osterisesongin lopulla löytymään fine de clair -osterisettejä, joten sellainen valikoitui mukaan ostoskoriin. Ylpeänä voin todeta, että hyvän opastuksen avulla avasin itse elämäni ensimmäiset osterit ihan kohtalaisella menestyksellä, vain yksi haava merkkinä ponnistuksesta. Ja olihan se vaivan arvoista, fine de clairit ovat herkullisen merellisiä ja niissä on mukavasti puruvastusta.

Ostereiden seuraksi avasimme pullon Viini-lehden vuoden valkoviiniksi nimeämää Domaine Larochen Les Vaudevey 2011:ta, jonka olen saanut maahantuojalta. Osterit + Chablis on verraton kombo, ja Les Vaudevey on verraton viini, josta kirjoittelinkin kertaalleen noin kuukausi takaperin.

Ostereiden lisäksi toinen bistroklassikko on tottakai entrecôte béarnaise-kastikkeella. Tällä kertaa kevensimme annosta aavistuksen ja korvasimme ranskalaiset perunat parsalla, joka sopikin tosi hienosti pihvin ja erityisesti kastikkeen kanssa. Rakuunan sijaan kokeilimme kastikkeeseen meiramia, koska Stockan rakuunat olivat täysin hajuttomia ja mauttomia. Meirami sopi kastikkeeseen hyvin, ja kastikkeesta tuli parempi kuin edellisen kerran mauttomalla rakuunalla tehtynä.

Illan ehdoton tähti oli kuitenkin entrecôten kanssa avattu viini. Louis Jadot'n Château des Jacques Chenas 2009 ylitti kaikki odotukset ja oli selvästi perus-bistroviiniä tasokkaampi. Häivähdys mustapippuria ja tummaa suklaata sekä hiukean hieno hedelmäisyys sopivan pehmeiden ja kypsyneiden tanniinien kanssa oli loistava kokonaisuus. Kenties paras koskaan maistamani Beaujolais - tosin sokkona en olisi arvannut rypälettä Gamay'ksi. Jos saatte pullollisen tätä käsiinne, kannattaa ehdottomasti käyttää tilaisuus hyväkseen ja muuttaa käsityksensä Beaujolais'ta.