Kesänostalgiaa

Kaikki viime aikaiset kirjoitukseni ovat näemmä olleet haikailua kesään tai muuten vain lomailuun. Siis silloin kun olen ylipäänsä jotain kirjoitettua. Tämä syksy on imenyt allekirjoittaneesta mehut melko tehokkaasti, ja työntekoon ei ole arkipäivät riittäneet. Toisin sanoen aikoihin ei ole tapahtunut mitään, mistä olisi olisi ollut aihetta kirjoittaa.

Viime viikonloppuna saimme järjestettyä Espanjan-matkatovereideni kanssa vihdoin ja viimein lähes viiden kuukauden setvimisen ja arpomisen jälkeen lomafiilistely-tapaamisen. Gazpachon ja tapasten lomassa katselimme kaikkien lomakuvat ja huokailimme miten mahtavaa olisikaan taas päästä mahtavaan Casa Valderramaan, jossa oli aurinkoista, upeat maisemat, uima-allas ja ulkoporeallas. Niin, ja muutenkin lomalla oli kaikki paremmin.

Näkymä Casa Valderraman kattoterassilta kohti Cerro Gordoa.

Espanja-menulla oli alkuun tarjolla Gazpacho Andaluz (Blanc de Blancsin bravuureihin kuuluva ruokalaji) jonka avecina tarjottiin Gil Luquen Leyenda Fino-sherryä. Kokeilimme avomiehen kanssa Gazpacho ja sherry-yhdistelmää ensimmäisen kerran Mange Sudissa parisen vuotta sitten, jonka jälkeen kombosta on tullut jokakesäinen kestosuosikki. Olemme päätyneet siihen, että Fino sopii florinsa ja mantelisuutensa ansioista Gazpachon pariksi paremmin kuin muut sherryvariantit.

Espanjalaisella menulla oli Gazpachon lisäksi leipää ja tapenadea, kuorellisia katkarapuja, machego-juustoa, avocadoa ja pata negraa sekä jamón lomoa, juomana Mikä Viini! Limited Edition Codorníu Gran Plus Ultra. Tuli miltei kesäinen tunnelma, vaikka andalucialaisen pation sijaan istuimme espoolaisessa kerrostaloasunnossa.

Gazpachoa ja sherryä. Kuva lainattu.