Super mega dinner

Lauantaina järjestimme kahden ystäväpariskunnan kanssa astetta paremman illallisen, joka kulki työnimellä super mega dinner. Ja sellainen todellakin oli kyseessä! Viini-ruokaintoilijaystävien kanssa lähdimme rakentamaan illalliskokonaisuutta, jossa hyvät raaka-aineet kohtaavat huippuviinit.

Illallinen kutsuu!

Aloitimme illan Deutz Brut Classicilla ja amuse boucheilla, joita löytyi hummeri- ja härkätäytteellä. Vahva aloitus.

Recaredo pääsi kuvattavaksi.

Ensimmäinen ruokalaji on valkoviinissä höyrytettyjä partaveitsisimpukoita korianterilla maustettuna, ja viininä oli Recaredo Brut de Brut 2006, taannoiselta matkalta mukaan päässyt laatucava. Huikean hieno, voimakasarmoninen cava ja erityismaukkaat simpukat olivat muy bueno.

Partaveitsisimpukka, paras simpukka.

Toinen ruokalaji on superherkullinen hummeriravioli hummeriliemessä, viininä Laroche Les Vaillons Vieilles Vignes 1er Cru 2002. Mielettömän maukas annos ja hienosti ikääntynyt Chablis saivat meidät illastajat huokailemaan onnesta.

Koristelu on nimeltään "X marks the spot".

Raviolien jälkeen vuorossa oli kateenkorvaa salaatilla ja Trimbach Cuvée Frédéric Emile 2004. Kateenkorva oli ainakin allekirjoittaneen mielestä aterian heikoin lenkki, mutta Riesling oli onneksi tyylikäs.

Kuvassa myös väliviini, punainen samppanja ilman kuplia.

Seuraavana vuorossa oli illallisen kruununjalokivi, nimittäin sorsaa ja maa-artisokkaa. Viininä oli viinikattauksen ehdoton ykkönen, Jean-Luc Joillot Pommard 1er Cru Les Petits Epenots 2007. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, oli viini kuin nektaria olisi juonut. Puhdaspiirteinen Pinot Noirin hedelmä on vuosien saatossa pehmentynyt älyttömän hienoksi samettiseksi viiniksi. Tätä on pakko saada lisää! Ja mieluiten saman sorsa-annoksen kanssa.

Sorsan seurana maa-artisokkaa ja marjakompotteja.

Toinen pääruoka oli peuraa sammalpedillä, eli viherkaalia, herkkutatteja ja yrttikastike. Viininä kesän Toscanan-keikalta tuotu Il Marroneto Madonna delle Grazie Brunello di Montalcino 2009. Viini oli Brunelloksi tuhti ja alkoholiakin oli reippaat 15 %, mutta muutaman vuoden ikä oli pyöristänyt siitä pahimmat rosot, ja kokonaisuus oli oikein maukas. Yhdistelmä peuran kanssa oli aika nappi.

Peura-annoksen nimi oli "metsäpolku".

Jälkiruokana oli helppo pika-Pavlova -wannabe, marenkia, marjoja, jäätelöä ja kinuskikastiketta. Viininä Castelnau de Suduiraut Sauternes 2003 sopi makean jälkkärin kanssa erinomaisesti yhteen. Yleensä en jälkiruokaviineistä kummemmin piittaa, mutta Sauternes'nin tyylistä tykkään.

Konjakkipullo ihailussa.

Kahvin ja teen kanssa isäntämme tarjosi meille vielä Cognac Park Vielle Grand Champagne 1er Cru:tä.

Konseptina mega super dinner todettiin voittoisaksi, ja uusintaa lienee tulossa jossain vaiheessa. Totesimme, että etenkin näiden häkellyttävien viinien jakaminen ystävien kanssa oli kokemuksena ehdottomasti hyvä asia.