Skumppatastingin rakentaminen

Minua pyydetään välillä vetämään kavereille tastingejä, useimmiten aiheena ovat kuohuviinit. Muitakin kuin puhtaita skumppamaisteluita tulee toki vedettyä, kuten eräs viimesyksyinen polttaritasting. Tämän tyyppisissä tastingeissä halutaan usein maistella hyvin erilaisia viinejä, mikä saattaa olla tastingin suunnittelun kannalta jokseenkin haastavaa.

Skumppatastingit olen yleensä lähtenyt rakentamaan vähän samanlaisella ajatusmaailmalla. Neljään-viiteen kuohuviiniin yritän mahduttaa erilaisia tyylejä, jotta maistelijat pääsevät näkemään kuohuviinityylien eroja. Mikä on tyypillistä Proseccolle? Onko samppanja aina parempaa kuin Cava? Tuleeko uudesta maailmasta hyviä skumppia? Millä tavoin kuohuviinin valmistusmenetelmä vaikuttaa juoman tyyliin tai laatuun?

Tyypillinen maistelu voi koostua esimerkiksi yhdestä Proseccosta, yhdestä uuden maailman kuohuvasta, yhdestä Cavasta ja yhdestä samppanjasta plus yhdestä villistä kortista.

Proseccojen kohdalla olen kokenut hieman tuskaa Alkon valikoiman osalta, mutta toisaalta kaikista niistä saa enempi vähempi hyvän kuvan siitä, millainen on tyypillinen Prosecco. Uuden maailman kuohuvista olen usein nostanut maisteltavaksi Lindauer Cuvée Brutin, uusiseelantilaisen kestosuosikin. Cavojen osalta lineupiin pääsee puolestaan usein Anna de Codornìu. Samppanjoiden osalta vaihtelen juomia vähän fiiliksen mukaan. André Clouet on kuulunut edullisemmista suosikkeihini, keskihintaisista olen alkanut suosia Taittinger Réserve Brutia tai Taittingerin Les Folies de la Marquetterie Brutia.

Tähän jos heitetään mukaan jotain vähän yllättävää tai erilaista, kuten Sekt, brittikuohu tai Franciacorta, niin melko kattava kuohuviinitasting alkaa olla kasassa. Tastingin vetämisessä on erittäin tärkeää myös huomioida, että lasipuoli on kunnossa ja maistelun pääsee toteuttamaan kunnon laseista.