Pikkupullo, iso pullo

Magnum-pullo on viinin ja sen kehittymisen kannalta optimaalisin pullokoko. Etenkin samppanja pitäisi aina juoda magnumista. Tämän mantran ovat taatusti kuulleet miltei kaikki viini-intoilijat. Kesällä MW Essi Avellan vinkkasi, että kannattaa testata rinnakkain sama vuosikertasamppanja 0,75-litraisesta pullosta ja tuplakokoisesta magnumista. Tuumasta toimeen, totesimme samppanjaa rakastavien ystävien kanssa.

Ei niissä oikeasti ollut tuollaista värieroa kuin kuvassa. 

Ensimmäinen haaste oli löytää sama samppanja kahdessa eri pullokoossa. Juoman on oltava nimenomaan vuosikertasamppanjaa, jotta sitä voi luotettavasti vertailla pullojen välillä, vuosikerrattomassa kun on vuodesta toiseen eri sekoitus viinejä ja reserviviinejä. Haaste ratkesi loppujen lopuksi yllättävästi kotimaisen monopolimme ansiosta, sillä Laurent-Perrier Millésime Champagne Brut 2006 löytyi sekä normipullossa että magnumissa.

Magnum-pullossa on enemmän volyymiä ja vähemmän happea suhteessa nesteeseen, minkä johdosta viinin pitäisi kehittyä hitaammin kuin pienemmässä pullossa. Maistaessamme samppanjoita rinnakkain totesimme, että 0,75 litran vetoisen pullon sisältö tuntui nuorekkaammalta, mikä ei käy teorian kanssa yhteen. Jäimme miettimään, voiko uudelleenkorkituksella olla osansa tässä.

Laurent-Perrier ei kerro pulloissaan uudelleenkorkittamisen ajankohtaa, joten emme pystyneet sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että maistelussa olevat pullot on uudelleenkorkitettu eri ajankohtina. Tällöin pullojen sisällöt ovat saattaneet olla eri ajan hiivasakan päällä, mikä vaikuttaa niiden kehittymiseen.

Magnum-pullosta tarjoilu on aina vaan ihan hitsin tyylikästä.

Viineissä oli hienoisia eroja. Etenkin magnumista löytyi hienoa paahteisuutta ja omenaista hedelmäisyyttä, kun taas normikokoisessa oli hitusen vähemmän paahdetta ja enemmän raikasta hapokkuutta. Suuresta vaihtelusta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä ensimmäisen maistelun jälkeen testasimme samppanjat sokkona, ja sijoitin ne tuolloin väärin. Olin bongaavinani toisesta lasista selkeästi enemmän paahtoleipää ja pähkinää, jolloin ilmoitin sen olevan magnumin. Vikaan meni.

Mitä tällaisesta tastingistä sitten oppii? Ainakin sen, että on hurjan mielenkiintoista testailla samaa viiniä rinnakkain kahdesta lasista. Makuun vaikuttaa niin moni asia, kuten pullokoko, tarjoilulämpötila ja vahvasti myös ennakko-odotukset. Tärkein oppi - sen lisäksi, että magnum-pullo on paras pullo - on kuitenkin se, että tämänkaltainen maistelu on omiaan pudottamaan maistelijan maan pinnalle. Helpolta tuntuva tunnistus voikin mennä täysin pieleen, ja usko omaan osaamiseen saa valtavan kolhun. Ainakin itse kieltäydyin aluksi edes uskomasta virhettäni todeksi.