Tsekkiläistä viiniä ja iloisia yllätyksiä

Saako pitkän kirjoitustauon pistää kiireen syyksi? Vai olenko sittenkin vain laiska ja saamaton? Todennäköisesti jäljempi vaihtoehto pitää paikkansa, joten ei auta muu kuin hävetä ja skarpata.

Oli miten oli, olen tässä viime tekstin jälkeen tehnyt tuttavuutta mm. tsekkiläisten valkoviinien kanssa. Pääsin pikavaroituksella viikon työmatkalle Prahaan, jossa kompensoin pitkiä työpäiviä maistelemalla tasoltaan varsin vaihtelevia tsekkiläisviinejä iltaruokailujen yhteydessä (ruoka Prahassa ei ollut millään tavoin merkille pantavaa, joten jostainhan se ilo on illallisella löydettävä). Täytyy tunnustaa, että yllätyin valkoviineistä todella positiivisesti, mutta eivätpä odotuksenikaan olleet kovin korkealla. Toisaalta mikä ei, Tsekki sijaitsee mukavasti Keski-Euroopassa, josta tulee muutenkin hyviä ja erinomaisia viileiden alueiden viinejä. Erityisesti juuri monet rieslingit, grüner veltlinerit ja ja osa pinot griseistä olivat oikein miellyttäviä tuttavuuksia. Punaviinit olivat puolestaan suoraan sanottuna aikamoista kuraa, joten suosittelen että ei kannata vaivautua jos ei ole erityisen kiintynyt huonoihin viineihin.

Kuva Venceslaus Pyhän viinitilalta Prahan linnakukkulalta. Viini ei tosin ollut paikallista, vaan 200km:n päästä Prahasta.

Turistia leikkiessäni törmäsin kerrassaan miellyttävän hotellini naapurissa Czech Wine & Chocolate pop-up storeen, jossa juttelin pitkään tsekkiläisistä viineistä paikkaa pyörittävän slovakialaisen Viktorin kanssa. Viktor maistatti minulla melkoisen määrän viinejä suklaata, ja täällä minulle selvisi mm. että valtaosa Tsekin viineistä kasvaa Määrissä (engl. Moravia) ja suosituimmat rypäleet ovat juuri noita viileiden aluiden valkoisia rypäleitä riesling etunenässä. Ja se, että suurin osa punaviineistä on kuraa.

Ainakin matkalla ollessa nuo raikkaat ja hapokkaan pirskahtelevat valkoviinit maistuivat oikein hyvältä (johtunee ainakin osin niistä aiemmin mainituista olemattomista ennakko-odotuksista), joten on mielenkiintoista maistaa miltä tuliaispullot ryzlink rýnský ja chardonnay-pinot blanc maistuvat kotioloissa. Alkon valikoimassa ainoat tsekkiläiset juomat näyttävät olevan oluita, yksi likööri ja pari tilausvalikoiman kuohuviiniä (joista Viktor muuten muuten suositteli maistamatta jättämistä niiden liioitellun makeuden vuoksi).

Ja kyllä, maistoin matkalla myös oluita, koska se kuuluu asiaan. Suosikkini oli mansikkaolut, joten se kertonee olutinnostukseni tasosta.