Parannetaanko luomuviineillä maailmaa?

Nyt on puhuttu jonkin verran luomuviineistä ja ekologisesta viinintuotannosta, ja luomuviineille tuntuu riittävän kysyntää. Ensi viikolla olevien Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä-messujen teemanakin on tänä vuonna luomuviinit, joten aihe on pohdituttanut itseänikin viime aikoina kovasti.

Ovatko luomuviinit niin autuaaksi tekeviä kuin voisi kuvitella? Itse tarkastelen luomuviini-ilmiötä melko kriittisesti, vaikka muuten pieni sisäinen puunhalaajani ostattaakin minulla kaikki mahdolliset ruokatuotteet kalliimpana luomuna. Alla muutama pointti, joiden vuoksi en ole täysin vakuuttunut siitä että Alkon tulisi suosia luomuviinejä niin voimakkaasti kuin se tekee nyt. Voi olla, että puhun täysin läpiä päähäni, mutta tällaiseen käsitykseen olen päätynyt pohdiskelujen ja keskustelujen jälkeen.

Monopoli: Kuten tiedämme, Alko vastaa pääosin siitä mitä me Suomessa juomme. Alko haarukoi tarkkaan minkälaisia viinejä valikoimiin otetaan, ja käsittääkseni viime aikoina trendi on ollut sen laatuinen, että myyntihyllylle pääsee helpommin mikäli viinissä on luomuleima. Tämä lähestymistapa rajoittaa melkoisesti muiden viinien pääsyä Suomen markkinoille, vaikka ne olisivatkin ekologisia mutta niiltä puuttuu virallinen sertifikaatti (kts. alla kohta Tuotanto). Toisinsanoen moni hyvä ja hintalaatusuhteeltaan mainio viini ei pääse markkinoille koska niillä ei ole virallista luomustatusta. Toki tämä kritiikki koskee myös muita Alkon sisäänostokriteereitä kuin vain luomua.

Kuvassa yksi tiloista joilla kävimme Uuden-Seelannin matkalla. Vynfields Martinborough'ssa on luomutila, joka tuottaa viinin lisäksi vihanneksia ja hedelmiä. Kuva lainattu.

Tuotanto: Luomusertifikaatti on käsittääkseni maksullinen leima, josta kaikki viinintuottajat eivät ole valmiit maksamaan vaikka ne kriteerit täyttäisivätkin. Prosessi jonka jälkeen tiloille myönnetään sertifikaatti on monivuotinen, ja tähän ei monilla varsinkaan pienillä tiloilla ole aikaa eikä resursseja. Toisaalta, kuten Viini-lehden Antti Rinta-Huumo viime viikolla eräässä tastingissa totesi, osa tiloista ei halua luomuleimaa, koska huonoina vuosina heillä on mahdollisuus käyttää torjunta-aineita, joita luomutilat eivät saa käyttää. On siis hyvin mahdollista, että suuri osa juomastamme viinistä on luomua ilman että meille siitä erikseen kerrotaan. Nämä molemmat pointit tulivat esille maaliskuisella Uuden-Seelannin-vierailullamme, jolloin kävimme usealla viinitilalla Marlborough'ssa ja Martinborough'ssa, osa tiloista oli biodynaamisia (tuntui olevan Uudessa-Seelannissa kovasti trendinä tuo biodynaamisyys, luomu oli ihan passé), osa luomua ja osa ei kumpaakaan. Monet pientilalliset sanoivat etteivät halua maksaa sertifikaatista, eivät pysty/jaksa/halua läpikäydä prosessia ja he haluavat huonoina vuosina pystyä pelastamaan satonsa, sillä heidän elantonsa riippuu siitä että he saavat jotain myytävää.

Hinta: Luomuviinin tuotanto on helposti kalliimpaa kuin epäluomun tuotanto, ja päälle tulevat yllä mainitut sertifikaattimaksut. Käsitykseni mukaan luomuviini on siis suhteessa kalliimpaa ostaa kuin ei-luomu. Toisin sanoen jos haluaa ostaa luomuviiniä on oltava valmis maksamaan pari euroa lisää normaaliin viiniostokseen nähden, mitä ihmiset eivät tunnu tekevän. Kumma juttu sinänsä, koska luomutomaateista ollaan valmiit maksamaan enemmän, mutta viinipullon hinnassa kipuraja tuntuu aina olevan ihmisille se perinteinen 10 euroa.