Sauvignon Blancia ja sadetta Loiressa

Lupaamani postaus Sancerreen tehdystä päivämatkasta on viipynyt luvattoman kauan, ja totesin että se on tehtävä pian ennen seuraavaa matkaa. Ongelmana on vain tiivistää sisältörikas päivä sopivan mittaiseen tekstiin jossa on kuitenkin mukana kaikki olennainen sisältö - kaupunki, viinit, ruoka, ihmiset ja tunnelma. Kaatosadetta unohtamatta.

1 700:n asukkaan Sancerre sijaitsee Loiren laaksossa reilun parin tunnin juna- ja bussimatkan päässä Pariisista. Idyllinen pikkukaupunki linnoineen on rakennettu kukkulalle, jonka laelta kiemurtelee kapeita kivettyjä katuja alas kohti viintarhoja.

Sancerre aurinkoisena päivänä. Kuva lainattu.

Sancerre on kesäisin suosittu matkakohde, mutta sateisena ja sumuisena joulukuisena päivänä turisteja oli vähänlaisesti. Kaupungissa sijaitsevat cavet, eli viinitilojen maistelutilat olivat kuitenkin auki ja niissä sai ainoana paikallaolijana varsin henkilökohtaista palvelua ja pääsi treenaamaan vaivalla opiskeltua ranskan kieltä. Avomies puhuu Ranskassa vietetyn vaihtovuoden ansiosta melko sujuvaa ranskaa, mutta allekirjoittanutkin ylitti itsensä keskustelemalla biodynaamisista sertifikaateista ja terroirista ranskaksi viinitekijöiden kanssa!

Sauvignon Blanc on Sancerren, kuten myös mm. naapurin Pouilly-Fumén päälajike, ja valtaosa Sancerressa maistelemistamme viineistä oli SB:tä. Sancerren Sauvignon Blancejakin on erilaisia, sillä kaupungin ympäriltä löytyy kolmea erilaista maaperää, joista kukin antaa viinille omanlaisensa luonteen - löytyy paria erilaista kalkkipitoista maaperää sekä piikiveä sisältävää silexiä. Näiden ominaispiirtietä korostamalla tai eri maaperässä kasvaneita rypäleitä yhdistämällä Sancerren viinitekijät tekevät raikkaita ja mineraalipitoisia viinejä, joissa todella huomaa kalkin ja silexin eron. Allekirjoittanut ihastui eritoten Domaine Fouassierin silex-viiniin, jota ostimme mukaan magnum-pullollisen. Fouassier oli siitä kiinnostava tila, että se on yksi Sancerren kolmesta biodynaamisesta tilasta ja viinien hinnat ovat tästä huolimatta keskitasoa melkoisesti alhaisempia. Sancerreja pidetään käsittääkseni yleisesti laatuunsa nähden kalliina, mutta Fouassierin sitruksisen hapokkaat ja savisen mineraaliset SB:t olivat  parhaat joita maistoimme ja lisäksi edullismmat joihin törmäsimme.

Sancerre sateisena päivänä tai Les Parapluies de Sancerre. Kuva avomies.

 Toinen mainitsemisen arvoinen tila on toinen biodynaamisista, Domaine Vacheron, josta myös ostimme mukaan valikoiman viinejä. Vacheronilta mukaan tarttui myös la Belle Dame Pinot Noir 2007, joka yllätti positiviisesti valkoviinialueelle saapuneet viinimatkailijat.

Ranskalaiseen tapaan Sancerressakin vietetään siestaa parin tunnin ajan kesken kuumimman ajan päivää ympäri vuoden, joten lounastimme pitkän kaavan mukaan kylän ainoassa auki olevassa ravintolassa. Kulutimme aikaa maistellen Sancerren viinien seurana kolmen ruokalajin lounasta 25 eurolla sisältäen amuse bouchen ja keittiön tervehdyksen. Kasvissyöjän jännitysmomentti oli se hetki kun tilasi ruokaa listalta joka oli ainoastaan ranskaksi ja ainoa ruokalaji jonka nimen ymmärsi oli pihvi. Valinta osui onneksi kalaan, joka oli kerrassaan maukasta - tosin yllätyksellisesti menun paras annos oli murea mustekala pinaatin kera. Jälkeenpäin kuulimme monsieur Fouassierilta, että La Tour sai viime kevään Michelin-kierroksella tähtistatuksen, eikä tuo tieto kyllä lainkaan yllättänyt lounaselämyksen jälkeen.

Iltähämyinen näkymä Loiren laaksoon. Kuva avomies

Matkan jälkeen viini-innostunut ystävä kysyi allekirjoittaneelta ja avomieheltä kummista pidämme enemmän, Marlborough'n vai Sancerren Sauvignoneista. Kysymykseen on täysin mahdotonta vastata muuten kuin toteamalla että kummallekin tyylille on omat tilanteensa ja ruokaseuralaisensa. Tällä hetkellä kallistuisin ehkä vastaamaan Sancerre, mutta aurinkoisemmassa ja lämpimämmässä ilmanalassa vastaisin varmasti Marlborough.