Kaupunkikesä a.k.a. viimeiset päivät ennen lomaa

Olen täydellisesti ja yksipuoisesti kesäihminen, ja kuulun siihen kategoriaan ihmisiä jotka tykkävät lomailla loppukesästä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että juhannuksesta muutaman viikon eteenpäin katselen vierestä kun kollegat ja kaverit karkaavat loman viettoon kuka mökille, kuka Ranskaan tai Italiaan (jotka muuten pienellä otoksella tuntuvat olevat tämän kesä hittikohteet Kroatian ohella).

Nyt vihdoin omakin kesälomani alkaa tuntua realistiselta mahdollisuudelta, sillä työpäiviä on jäljellä vain muutama hassu. Silti myöhäinen loman aloittaminen ei haittaa, sillä Helsingissä on vaan niin kiva olla kesällä, ja valoisina päivinä töidenkin jälkeen ehtii ja jaksaa paljon enemmän kuin synkkinä talvikuukausina. Kesällä myös pärjää lyhyemmillä yöunilla, eikä viinin juominen arkena tunnu niin dekadentilta kuin muina vuodenaikoina.

Kesällä voi käydä työkavereiden kanssa sushilounaalla aurinkoisessa Sinebrychoffin puistossa. Kesällä voi viettää iltaa nautiskelemalla roséviiniä kavereiden kanssa.

Tässä testissä tilausvalikoiman kesäuutuus Hardys VR Rosé.

Kesällä voi käydä veljen lasten kanssa heittelemässä kiviä mereen ja testata kuka saa kiven lentämään pisimmälle. Kesällä voi tehdä ekskursion Töölöön ja juoda skumppaa Korjaamon pihalla (tosin uudestaan ei tarvitse ihan heti mennä, palvelumentaliteetti ei tunnu kuuluvan henkilökunnan sanavarastoon).

Saatiin kuin saatiinkin Korjaamolla skumpat.

Kesällä voi syödä jätskiä ja mansikoita joka päivä, parhaimpina päivinä vaikka kaksikin kertaa. Kesällä voi ja pitää ottaa ilo irti siitä ihanasta valoisasta ajasta joka kuitenkin liian pian loppuu. Ja vaikka töissä oleminen heinäkuussa on ihan ok, niin en pane pahakseni neljän viikon paussia, jolloin saan nauttia kesästä vielä vähän enemmän. Taidankin muuten tänään heinäkuisen maanantain kunniaksi joogan jälkeen maistella vähän roséta...koska kesällä voi!