Fanitapaaminen Jean-Marc Brocardin kanssa (ja jonkin verran Chablis'ta)

Ikoninen Chablis-tuottaja Jean-Marc Brocard on yksi viinimaailman idoleistani, joten olin huiman innoissani saadessani kutsun monsieurin itsensä vetämään tastingiin Helsingissä. Maistelun fiilistä kuvailin sanoilla "kuin teini Robinin keikalla", sillä oli upeaa päästä tapaamaan Jean-Marc ja maistamaan laajaa valikoimaa talon viinejä.

Pari vuotta sitten olimme Chablis-Burgundi-Champagne -kiertomatkallamme käymässä Brocardin tilalla, ja kotikellarissamme makoilee kaksi Jean-Marc Brocard Les Clos 2007:ää, joten faniuteni on jo hieman vanhempaa perua.

Brocardin filosofia on hyvin maanläheinen: hän tekee viiniä, joka ilmentää köynnösten kasvupaikan terroiria ja kertoo enemmän alueen ja paikan maaperästä kuin rypäleestä. Luomu ja biodynaamisuus sekä luonnon ja elementtien balanssin kunnioittaminen ovat Brocardilla suuressa roolissa. Juuri tästä johtuen talon viinit ovat usein ekspressiivisen mineraalisia - iso osa tastingin osallistujista postailikin Instagramiin ja Facebookiin kuvia otsikolla Mr. Minerality.

Monsieur Brocardin maistatuslistalla oli yhteensä 13 viiniä. Aloitimme "perus"-Chablis'ta eli Sainte Clairesta, josta kokeilimme vuosikerrasta 2012 sekä luomu-sertifioidun että sertifioimattoman version eri puolilta samaa tarhaa. Lukuisten Grand Cruiden ja Premier Cruiden kautta päädyimme kokeilemaan myös hieman vanhempia vuosikertoja vuosilta 2003-2008 magnum-pulloista.

Makuni johdonmukaisuudesta kertonee se, että tastingin suosikeiksini muodostuivat vanhat tutut crut, kuten Montée de Tonnerre 2012 (Alkossa 26,90 €), Les Preuses 2011 ja Les Clos 2007 (vaikka pullossa olikin hienoista oksidatiivisuutta havaittavissa). Myös hienosti ikääntynyt Chablis Vieilles Vignes 2003 ihastutti konsentroituneella hedelmällään. Kaikissa maistamissamme viineissä oli tunnistettava Chablis'n mineraalisuus, joka oli hienossa tasapainossa hedelmän ja hapokkuuden kanssa. Tammea viineissä on käytetty hyvin vähän tai ei lainkaan kunnioittaen Brocardin tluonnonläheistä ajatusmaailmaa.

Chablis-paljouden kanssa saimme nauttia ravintola Yumen valmistamista seisovan pöydän aasialaisherkuista kuten sashimista ja muista erilaisista sormiruoka-annoksista. Ruokailuvaiheessa lasissa oli crème de la crème, eli Vaulourent 2008, Montmains 2008, Les Clos 2007, Fourchaume 2006 ja Vieilles Vignes 2003.

Tastingin jälkeen pääsin juttelemaan herran itsensä kanssa, ja kumma kyllä ranskan kieli sujui pitkän tauon jälkeen yllättävän soljuvasti. Terroir-termistö tulee muistin syövereistä esiin aina kun sitä eniten tarvitsee.