Tärppejä Tallinnaan

Kesälomani pääsi heti ihastuttavan rentouttavasti käyntiin, ja viimeisten päivien aikana kirjoittaminenkaan ei ole tuntunut niin houkuttelevalta kuin yleensä. Se lienee hyvä merkki näin lomalaisella?

Edellisessä postauksessani kerroin, että olin lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan juhlistamaan loman alkua. Osa listaamistani aktiviteeteista toteutui ja jotkin jäivät seuraavaan kertaan. Esimerkiksi Kumun kulttuurielämys saa vielä odottaa.

Riben viiriäinen näyttää paremmalta kuin maistuu. Onneksi viini oli erinomaista!

Illallinen Ribessä oli yksi ohjelmanumeroista jotka toteutuivat suunnitelmien mukaan. Lopputulos jäi vain hieman toivotusta, sillä minun ja ystäväni pääruoat eivät kumpikaan olleet ihan sitä tasoa kuin olisimme toivoneet. Ystävän nieriä oli mudan makuinen mutta täysin maustamaton. Oma viiriäiseni oli kääritty pekoniin, jota ei listalla mainittu. Koska kääräisin pekonin pois oli tämänkin annos jokseenkin mauton ja lintu hieman kuivakkaa. Polenta jäi lähes kokonaan syömättä.

Kehaisen kuitenkin Riben viinilistaa, sillä laseittain oli saatavana muun muassa Domaine Faiveleyn Mercurey Clos Rochette 2012. Erinomainen viini. Myös talon samppanja Tribault herätti allekirjoittaneessa pientä tyytyväistä myhäilyä.

Marco Vinolle erityisplussa terassin seurallisesta kissasta.

Illallisen jälkeen testasimme yhden Tallinnan viinibaareista, joka oli minulle ennestään vieras kuppila. Italialaisiin viineihin erikoistunut Marco Vino oli sympaattinen tuttavuus, jossa omistaja kyseli minkä tyyppisistä viineistä vieraat pitävät ja teki suosituksen sen peusteella. Saamamme viinit olivat perushyviä italiaanoja, mutta eivät räjäyttäneet pankkia. Voisin kuitenkin hyvin vierailla toistekin tässä rauhallisessa viinibaarissa.

Kukeken industrial-tunnelma sopii hyvin Telliskiven yleisfiilikseen.

Matkan iloisin yllätys oli kuitenkin lauantain lounaspaikka. Yritimme mahtua suosittuun vegaaniravintola V:hen, mutta jäimme ilman pöytää. Pettymyksestä toivuttuamme löysimme täydellisen lounasravintolan übertrendikkäältä Telliskiven alueelta. Kukeken lista oli monipuolinen ja edullinen, ja kaikkien naapuripöytien annokset aiheuttivat annoskateutta. Itse päädyin uzbekistanilaiseen lohipiiraaseen ja falafel-annokseen. Viinilista oli vaikuttavuudeltaan aika kaukana Ribestä, mutta Barton & Guestierin Rosé d'Anjou istui mainiosti aurinkoisen päivän lounasviiniksi.

Viime visiitillä kävimme lounaalla Telliskiven hypetetyssä F-hoonessa, mutta Kukeke veti mielestäni pidemmän korren.

Iltahämyisessä Tallinnassa samoilu on rentouttavaa puuhaa. Ainakin jos pysyttelee kaukana turistikeskittymistä.

Säännöllisten visiittien ansioista Tallinna alkaa olla jo melkoisen tuttu matkakohde. Teimmekin tällä kertaa ystäväni kanssa tietoisen päätöksen, että haahuilemme ja yritämme eksyä uusiin paikkoihin. Yksi uusi suosikki oli rautatieaseman takaa Kalamajasta löytyvä venäläistori, jossa myydään muun muassa vihanneksia, marjoja ja sieniä suomalaisen mittapuun mukaan naurettavan halvalla. Vinkkinä kerrottakoon, että ainakin kantarellit lähtevät mukaan miltei omakustannehintaan.