Joulun jatkot

Maison de Blancsin perinteinen ranskalainen jouluillallinen vietettiin tänä vuonna aikatauluhaasteista (lue: jatkuvasta matkalla olosta) johtuen vasta joulun jälkeen. Toistuvien kalapöytien ja laatikoiden jälkeen erilainen jouluateria olikin kerrassaan tervetullut, ja kaikeksi onneksi sekä ruokien että juomien kanssa kävi parempi tuuri kuin viime vuonna.

Ranskalainen jouluillallinen oli taas Burgundin juhlaa.

Agendalla oli tänä vuonna alkuun kermaista hummerikeittoa ja toisena annoksena voissa ja sahramissa paistettua hummeria. Näiden herkkujen kanssa viinilasiin päätyi Domaine Virely-Rougeot'n Meursault Les Charmes 1er Cru 2009, muisto parin kesän takaiselta matkalta Burgundiin. Lempiviinikyliini kuuluvan Meursaultin tuotos oli vielä nuori ja yllättävän tiukkahappoinen, mutta tuskinpa tämä viini enää monta vuotta paranee. Tammen tuntua Meursaultissa oli jonkin verran, mutta liiallisuuksiin ei sen kanssa oltu onneksi menty. Tiukat hapot ja raikas hedelmä tasasivat sopivasti tammea.

Hummerikeitto, niin pieni, mutta niin herkullinen.

Pääruoaksi valmistimme sienitäytteisiä viiriäisiä mukaillen tätä reseptiä, jota muuten suosittelen vahvasti. Reseptissä mainitun tryffelikastikkeen skippasimme kokonaan, mutta sen sijaan paistoimme uunissa olleet viiriäiset vielä pikaisesti voin ja tryffeliöljyn sekoituksessa antaaksemme linnuille hieman lisää makua ja rapeutta. Viiriäisihanuuden kanssa maistelimme lokakuussa Pariisin Ambassade de Bourgogne -kaupasta hankittua Vincent Geoffroyn Morgon Côte de Py Cuvée Vieilles Vignes 2013:ta. Viini ei ehkä yltänyt ihan sille tasolle kuin odotimme, mutta Gamaylle tuttu makumaailma oli selvästi havaittavissa marjaisine ja banaanisine vivahteineen. Toisaalta voimakkaampi viini olisi tallonut herkän viiriäisen jalkoihinsa rajusti, joten kokonaisuutena jäimme tästäkin ihan hyville mielin.

Sienitöytteisen viiriäisen lautaskaverina oli tattirisottoa.

Jälkkäriksi joulun ylijäämä LBV-portin seuraksi valmistui pitkästä aikaa suussa sulava suklaafondant, joka oli niin tuhtia kamaa, että omani jäi puoliksi syömättä. Mutta portviinin kanssa tumma suklaa oli kuin luotu sopimaan yhteen.

Näillä eväillä joulu saatiin onnellisesti päätökseen, ja seuraavana agendalla onkin ruveta pohtimaan alkavaa viinivuotta 2015.