Miksi viini

Minulta kysytään todella usein, miten olen oikein innostunut viineistä. Jossain olen tätä jo avannutkin, mutta ajattelin vielä taustoittaa innostukseni syitä ja harrastuksen kehitystä. Ehkä tämä kirjoitus innostaa muitakin viininystäviä kertomaan, mitä kautta he ovat innostuneet viinistä.

Yhdet käyvät judossa, toiset harrastavat kutomista, mutta minä tykkään maistella viiniä.

Samppanjakorkkejakin voi keräillä, koska ne on niin kivoja :)

Jo pienestä pitäen...

Viikonloppupäivällisillä meillä oli aina viiniä, kun olin pieni. Valkoviiniä, koska äitini ei juo punaviiniä (itsekin olen sitä tässä vasta opetellut viime vuosina). Kun olin riittävän vanha antoi äitini minun maistaa pieniä määriä viiniä ruoan kanssa. Ne ihanat klassiset kristallilasit, perheen yhteinen päivällinen ja pieni tilkka viiniä muodostivat viinille positiivisen mielikuvan. Viini kuuluu yhdessäoloon ja hyvän ruoan nauttimiseen.

Hintatietoinen jo nuorena

Olin jo nuorena tarkka siitä, mitä viiniä ostin. Muut panostivat alle kolmenkymmenen markan viineihin (niihin kyykkyosaston halpiksiin), kun minä taas luotin vain viineihin jotka maksoivat sen 30 markkaa. Joskus jos oli todella paha likviditeettihaaste, saatoin tehdä komprosmissin ja valitsin viinin hintaluokassa 28 mk. 

Oliko se kolmenkympin raja silloin vähän kuin nykyinen 10 euron maaginen erottaja?

Siiderin kautta

Opiskeluaikana innostuin siidereistä. Englantilaiset siiderit olivat suosikkejani, ja maistelin aina uusia siiderilaatuja kun niihin törmäsin. Suomessa tarjolla oleva siiderivalikoima oli vaan aika pian juotu läpi. Siispä piti keksiä jotain uutta.

Laatu ja elämykset

Viini on aina kuulunut vahvasti ruokailuun. Myös opiskeluaikana niille vähän vaatimattomammille illalliskutsuille ja rapujuhliin piti valita omassa hintaluokassaan hyvä viini. Muistan kertoja, jolloin juhlissa tarjottu viini on köyhältä opiskelijalta jäänyt juomatta, koska se on ollut pahaa. Opiskelijan tuloilla eläessäni juhlin aina synttäreitäni pullolla Anna de Codornìuta, ja se oli silloin aikamoinen satsaus ja hieno fiilis siitä syntyikin. Ja voi, ne uudenvuoden bileet kun olin ostanut laivalta piccolopullon samppanjaa juhliakseni vuoden vaihtumista!

Näin onnellisena maistelin vastapuristettua viiniä Gramonalla syyskuussa.

Aviomies

Älkää luulkokaan, että minä olen meillä viiniguru. Aviomies on meillä se, joka oikeasti tietää kaiken ja muistaa jokaikisen vuoden lämpötilan Burgundin kylissä ja viinien saamat pisteet. Aviomieheni tavattuani innostuin todenteolla viineistä, ja niistä on tullut meille yhteinen rakas harrastus.

Mutta miksi?

Testattavat viinit eivät lopu kesken kuten siiderit. Viineistä oppii jatkuvasti uutta ja niiden kanssa voi nörtteillä. Viinityylejä on lukemattomia, ja aina on jotain uutta kokeiltavana. Ja mikä tärkeintä - viini kuuluu elämän tärkeisiin sosiaalisiin tilanteisiin, kuten perhepäivällisiin, rapujuhliin ystävien kanssa tai uuden työpaikan juhlistamiseen.

Anna de Codornìu pääsi viime joulunakin juhlapöytään.