Skumppaa safarilla. This is the life! |
MCC:tä tehdään useimmiten samppanjarypäleistä, Chardonnaysta ja Pinot Noirista, ja tuotteita löytyy usein sekä valkoisena että roséna. Myös muun muassa Chenin Blanc-MCC:tä on tarjolla.
Variaatio MCC:n sisällä on laaja, kuten eteläafrikkalaisissa viineissä muutenkin. Valikoimista löytyy tosi hyviä kuohuviinejä ja perustason skumppia, mutta törmäsimme myös yhteen poikkeuksellisen vastenmieliseen kuohuviiniin. Itselleni ylitammitettu Blanc de Blancs toi mieleen tuhkakupin, mutta aviomies eksyi tuoksun perusteella muistoissaan vanhan opiskelijajärjestönsä oksennuksenhajuisille käytäville. Ei jatkoon.
Skumppaa altaalla, näitä kuvia mulla riittää. |
Parhaissa MCC:issä on kunnianhimoista samppanjamaisuutta: omenaa, sitruunaa, jopa leipämäisyyttä. Mineraalisuutta eteläafrikkalaista puolestaan löytyy hyvin harvoin.
Yksi maineikkaimmista MCC-tuottajista on se kaikkein ensimmäinen, Stellenboschissa sijaitseva Simonsig. Talon perus-Brut pääsi testiin heti matkan ensimmäisenä päivänä, ja asettikin riman hyvälle tasolle. Matkamme loppupuolella pääsimme testaamaan myös talon kuuluisaa Kaapse Vonkelia, sekä tavallisena että roséna. Näistä rosé oli hienoinen pettymys latteudessaan, mutta Kaapse Vonkel Brut on raikas ja kevyen paahteinen Chardonnay-Pinot Noir.
Graham Beckin roséta Company's Gardenissa Kapkaupungissa heti maahan saapumisen jälkeen. |
Positiivisia MCC-kokemuksia meille tarjosivat Simonsigin lisäksi esimerkiksi Villiera Tradition Brut NV ja Villiera Tradition Brut Rosé NV, Krone Rosé Vintage Cuvée Brut ja Ken Forrester Sparklehorse -Chenin Blancillaan. Viimeiseksi mainittu oli (räikeästä pullostaan huolimatta) matkan MCC-suosikkini.
Chenin Blancia karusellipullossa. |
Kotimaassa MCC-tyylin makuun voi päästä maistelemalla Pongrácz Méthode Cap Classique Brutia tai saman firman Méthode Cap Classique Brut Roséta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti