Viinilasi ja heinäkuinen auringonlasku Tertin kartanossa Mikkelissä. |
Vaikka blogi onkin ollut kesälomalla, en ole pitänyt taukoa viinin maistelemisessa tai uusien makuelämysten etsimisessä. Olen jopa juonut jokusen lasin kesäviiniä pyörittelemättä, haistelematta ja analysoimatta juomaa sen kummemmin. Kuinka vapauttavaa! Ennen kaikkea olen unohtanut, että siitä herkullisesta juomasta lasissani tarvitsisi kirjoittaa jotain. Päätin olla itselleni armollinen ja antaa blogin olla tyhjäkäynnilla juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Tämä päätös kevensi mieltäni, tuntui kuin se kuuluisa taakka olisi nostettu harteiltani.
Pari lasia samppanjaa ja kesäkuinen auringonlasku Le Passagère'ssa Juan-les-Pins'issä. |
Bloggaus- ja sometustaukoni aikana olen opetellut nauttimaan viinin maistamisesta uudestaan. Olen oppinut, että viinin ei tarvitse olla liian vakava asia (vaikka olen aina sanonutkin niin, mutta olen ilmeisesti kuitenkin elänyt opetusteni vastaisesti). Pari viikkoa sitten totesin, että alan olla taas valmis kirjoittamaan. Kertomaan kaikista niistä upeista viini- ja ruokaelämyksistä, joita olen päässyt kokemaan kesän aikana niin Provencessa, Madeiralla kuin koti-Suomessakin. Uskallan taas avata Instagramin ja jakaa parhaita viinilöytöjäni sitäkin kautta. Ehkä tässä syksyn aikana on luvassa jotain uuttakin, kuka tietää.
Verdelhon elonkorjuuta Blandy'sillä Madeiran Funchalissa. |
Lopuksi vielä vastauksena otsikon kysymykseen: ei, viiniin ei voi kyllästyä - rakkauden viiniin voi aina löytää uudelleen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti