Testissä Tertin kartano

Heinäkuun viimeisenä perjantaina kurvasimme pitkän ajomatkan päätteeksi Mikkelissä sijaitsevan Tertin kartanon pihaan. Paikka oli valikoitunut yöpymiseen puhtaasti maantieteellisen sijantinsa perusteella, sillä se sijaitsee sopivasti puolimatkassa välillä Pohjois-Karjala - Länsi-Uusimaa. Netistä huomasimme myös, että vierailupäivänämme kartanon ravintolassa oli tarjolla kesäinen noutopöytä, jonka anti vaikutti sesonkipainoitteiselta ja runsaalta. Varaus ravintolaankin, siis.

Kartanorakennus kesäauringossa.

Historiallinen kartanorakennus seisoo ylväänä muiden kartanon rakennusten vieressä. Epookkityyliin ja metsästyssaaliilla sisustettu ravintola vie vieraan aikamatkalle aikaan, jolloin paikalle ei olisi saavuttu pikku-Mersulla moottoritietä ajellen. Kaiuttimista kaikuva oopperamusiikki kruunaa kokemuksen.

Kartanon ravintolan pääsali.

Miten mahtaa noutopöytä toimia tällaisessa ympäristössä, oli ensimmäinen ajatukseni. No, ihan loistavan hyvin. Allekirjoittaneella ja aviomiehellä nousi leveä hymy kasvoille viimeistään siinä vaiheessa, kun eteemme kannettiin viinilista, josta löytyi muun muassa hyvä tarjonta laatu-burgundeja. Tilaukseen päätyi pullo Domain Ramonet'n Chassagne-Montrachet Les Ruchottes 2013:ta. Harmiksemme listalla lupailtua vuosikertaa 2009 ei löytynyt, joten päädyimme nuorepaan. Olihan se ihan hitsin hyvä viini, mutta tokihan sen olisi mielellään nauttinut hieman ikääntyneempänä.

Kartanon kesäpöytä.

Viinitilauksemme herätti kartanon isännän Matti Pylkkäsen mielenkiinnon, ja hän tuli kurkkaamaan, minkälaiset tyypit tätä viiniä oikein tilaavat. Juttelimme burgundilaisia rakastavan Matin kanssa pitkät tovit viineistä. Kävi ilmi, että Tertin kartano on jotakuinkin Itä-Suomen viinimekka, etenkin Savonlinnan oopperajuhlien aikaan paremmille viineille on kuulemma kovasti kysyntää. Ja kyllähän niitä parempia viinejä Pylkkäsen kellarista löytyykin, sekä omaan käyttöön, että kartanon vieraille. Pääsimme yksityikierrokselle kertanon viinikellariin, ja alkoi tuntua siltä, että Terttiin pitää tehdä toinenkin visiitti melkein vain viinien vuoksi.

Enrä se noutopöytä? Tarjolla oli muun muassa uhmakkaita sillejä, hyväntuulisten kanojen munia, fasaania vihreällä niityllä ja kasvimaan terveiset. Tertissä ollaan aika kaukana ollaan perus-buffasta, jokainen ruokalaji on mietitty sesongin mukaan kokonaisuuteen sopivaksi. Itse palasin yhä uudestaan ruusulla ja samppanjalla marinoituun sampeen sekä fasaaniin. Jopa niin paljon, että lämpimänä ruokana tarjottu nieriä ja sienikastike saivat jäädä pienempään osaan. Noutopöydän hitteihin kuului myös talon oma näkkileipä, jota ostin kartanon puodista mukaan kotiinkin.

Iltaviini hotellisuoneen parvekkeella.

Illallisen jälkeen tilasimme vielä isännän suosituksesta lasilliset viiniä mukaan hotellihuoneen parvekkeella nautittavaksi. Olihan se aika upeaa, kun heinäkuinen aurinko painui mailleen peltojen ja metsien taakse, ja istuimme siemailemassa viiniä viilenevässä illassa parvekkeella lämpimän huovan alla.

Vierailu Tertin kartanossa ja muutamaa päivää aikaisemmin Puukarin pysäkillä Valtimolla avasi muka avarakatseisia punavuorelaisia silmiäni. Myös pääkaupungin ja muiden suurempien kaupunkien ulkopuolella tehdään erinomaisen hyvää ruokaa ja tarjotaan hyviä viinejä. Ennen kaikkea ajatus lähiruoasta on ihan omaa luokkaansa. Kun Puukarin pysäkillä kysyin, miten kaukaa heidän lihansa tulee, viittasi omistaja vieressä sijaitsevaan lammashakaan, jonka asukkeja olimme juuri ihastelleet. Niinpä tietysti, olisihan se pitänyt tajuta. Ja kasviksetkin poimittiin suoraan silmiemme edessä.