Joulu à la bourguignon

Tänä vuonna päätimme jo toista kertaa järjestää avomiehen kanssa ennakkojoulun ranskalaiseen tapaan aatonaaton kunniaksi. Viime vuonna inspiroiduimme Decanter-lehden artikkelista, jossa burgundilainen viinitekijäperhe esitteli joulupöytänsä herkkuja kuten etanoita ja ankkaa. Ensimmäinen ranskalaisen joulun kokeilumme osoittautui niin onnistuneeksi, että päätimme tehdä tästä perinteen, ja valmistauduimmekin tähän jouluun hyvissä ajoin jo lokakuisella Ranskan-keikalla ostamalla Régnardilta pullon Puligny-Montrachet'ta ja toisen Chambolle-Musigny'ta, molemmat vuosikertaa 2002. Lupailivat, että viinit ovat juuri nyt parhaimmillaan, ja että ne vielä sopisivat poikkeuksellisen hyvin (ranskalaiseen) joulupöytään.

Maison de Blancsissa joulukuusen virkaa toimittaa tänä vuonna pari amaryllista seuranaan männynoksa.

Ensimmäisenä alkuruokana valmistimme sahramilla maustettua hummerikeittoa ja toisena pöytään pääsi hummeria, tomaattia ja latva-artisokkaa korianterinsiemenillä maustetulla öljyllä. Artisokka-hummeriannos on mukaelma Chablis'n Hostellerie des Clos'ssa syömästämme hummerimenuun sisältyneestä annoksesta, joka hurmasi meidät upeilla mauillaan. Helpon ja herkullisen hummerikeiton resepti löytyi puolestaan Världens viner -lehden mukana tulleesta Fest & Champagne -liitteestä.

Pääruokana kokeiltiin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä poimittua paistettua kokonaista ankkaa sherry-viikunakastikkeella - tosin sherry korvattiin tällä kertaa calvadoksella. Ankka maustettiin viismausteen ja soijakastikkeen sekoituksella, joka antoi linnulle houkuttelevan tuoksun lisäksi poikkeuksellisen hyvän maun. Seuraavan kerran ajattelin mukavuudenhalun ja helppouden vuoksi kokeilla tätä mausteyhdistelmää ankanrinnan kanssa ja jättää kokonaisen ankan siistimisen väliin.

Hummeri-artisokka-tomaattiseos maistui onneksi paremmalta kuin miltä se tässä kuvassa näyttää..

Illallinen oli muilta osin menestys, paitsi että valkoviinissä oli korkkivika, hummerikeittoannokset olivat liian pienet, ankka olisi allekirjoittaneen mielestä voinut olla hieman kypsempää, ja kastike näytti miltei syömiskelvottomalta. Näistä pienistä takaiskuista huolimatta kokonaisuus oli onnistunut, sillä viini oli ostettu tietoisella riskillä, hummerikeitto oli poikkeuksellisen maukasta, avomies oli tyytyväinen linnun kypsyysasteeseen, ja erikoisen näköinen kastikekin oli oikein makoisaa.

Puligny-Montrachet'sta sai korkin maun ja tuoksun alta vaikutelman, että kyseessä olisi ollut mukavasti kypsynyt ja hyvin happonsa säilyttänyt yksilö. Harmi vaan, että tämä jäi arvailun asteelle. Chambolle-Musigny puolestaan yllätti nuorekkuudellaan, sillä viini ei värinsä eikä aromiensa puolesta vaikuttanut 11-vuotiaalta vaan paljon nuoremmalta. Viinin tiukkuus pehmeni hieman seuraavaan aamuun, jolloin vadelmaiset ja kirsikkaiset maut pääsivät paremmin esiin.

Régnardit rivissä.

Näillä eväin joulun aloitus sujui vallan mainiosti, ja jatkoimme avomiehen kanssa epäortodoksista jouluruokalinjaa vielä aaton brunssilla. Aattoaamun ratoksi nautimme jäljelle jääneen Chambolle-Musignyn seurana tryffelivoissa paistettuja kampasimpukoita, sitruunalla marinoituja tiikerirapuja ja ankkarilletteä. Tämän ökymässäilyn jälkeen äidin perinteiset kalapöydän antimet ja laatikotkin maistuivat kerrassaan oivasti, kun oli jo ehtinyt totuttaa itsensä jouluun olennaisesti kuuluvaan ruokamäärään.