London Loves

Matkalla irkkuhäistä kotiin teimme avomiehen kanssa pienen stopin Lontoossa. Edellisestä vierailustani kaupunkiin on päässyt kulumaan lähes kuusi vuotta, joten olin miltei unohtanut kuinka paljon Lontoosta tykkäänkään. Heti bussista Baker Streetille astuessani tuli hyvä fiilis - kuin olisi tullut pitkän poissaolon jälkeen kotiin. Lyhyen visiitin aikana uudistin kauan katkolla olleen rakkaussuhteeni Iso-Britannian pääkaupunkiin ja olin taas kovin surullinen kun British Airwaysin kone lennätti minut aurinkoisesta Lontoosta räntäsateiseen Helsinkiin.

Koska kamera jäi kotiin, saatte ihailla kuvituskuvaa hotellistamme, The Colonnadesta.

Lyhyellä Lontoon-keikalla ei kummemmin ehtinyt nähtävyyksiä ihailla, sen sijaan panostimme viinikauppojen metsästykseen ja hyvään ruokailuun. Googlettelin etukäteen BYO-ravintoloita, sillä haluan vain periaatteesta tuoda oman pulloni mukaan ruokailulle kun vain mahdollista.

Hakuni tuloksena varasin pöydän Barbicanin metroaseman tuntumassa sijaitsevasta HIX Oyster & Chop Housesta, joka ei maanantaisin veloita korkkimaksua oman pullon tuojilta. Aika täydellistä. Varaus oli tarpeen, sillä suosittu ravintola oli tupaten täynnä maanantai-iltanakin. HIX tarjoaa perinteistä englantilaistyyppistä ruokaa modernilla ja tuoreella otteella. Alkuruoaksi tilaamani peltopyysalaatti saattaa hyvinkin olla paras koskaan syömäni salaatti, ja avomies ihastui pääruokalistalla lymyilleeseen teeriannokseen. Yllätin tällä kertaa hieman itsenikin, sillä ravintolan nimestä huolimatta en tilannut ostereita!

Entä mikä se meidän BYO-pullo sitten oli? Majestic-viinikaupasta mukaan tarttui setti pääosin australialaisia viinejä, joista aterialle pääsi mukaan Shaw + Smith M3 Chardonnay 2012. Aussichardonnayta parhaimmillaan - auringonpaistetta pullossa ja seurana paahteista tammea.

Fish and chips deluxe, eli kalan ja ranskalaisten lisäksi kasa leipää ja sipulia. 

Muuten Lontoossa ollessa piti tottakai käydä maistelemassa ankkaa Chinatownissa, syödä pubissa annos fish & chipsejä ja testata intialaista. Big Beniä sen sijaan en nähnyt edes vilaukselta.

Tämän postauksen soundtrackina suosittelen muuten kuuntelemaan kaikkien aikojen suosikkibändini Blurin kappaletta "London Loves".