Jouluateria à la Blanc de Blancs

Nyt on jälleen se aika vuodesta, kun jouluruokaa tarjoo kunnon väki. Maison de Blancsissa jouluviikko on yleensä tarkoittanut sitä, että pöytään on katettu ranskalainen jouluateria kahdelle, minkä jälkeen alkaa oikea jouluun valmistautuminen.

Tällä kertaa menulta oli pudotettu pois kestosuosikki hummeri, mutta muutamia uusia reseptitestejä pääsi mukaan sen tilalle.

Ensimmäisenä ruokana ranskalaishenkisellä jouluaterialla oli kampasimpukkacarpaccio. Pohjatutkimukseeni perustuen päädyin siihen, että kampanjasimpukat kuuluvat Ranskassa olennaisesti joulupöytään. Kampasimpukat maustettiin simppelisti limellä ja basilikalla, ja viinimatch oli Domaine Larue Puligny-Montrachet 1er Cru La Garenne 2009. Burgundilainen oli mineraalinen, raikas ja hienostuneen tyylikäs Chardonnay. Viini oli hyvin juotavissa jo nyt, mutta toinen kappale tätä saa kuitenkin varmasti odotella kellarissa vielä jokusen vuoden.

Uutena jouluherkkuna valmistimme myös burgundilaisia etanoita, eli niitä ihanassa valkosipulivoissa lilluvia nilviäisiä. Koska emme omista etanapannuja, tuli annoksesta enemmänkin patatyyppinen. Larue jatkoi palvelustaan vielä tämän annoksen kanssa, ja "what grows together, goes together" -filosofia toimi mainiosti. Mineraalisuus alkoi korostua viinissä enemmän tämän ruokalajin kohdalla lämpötilan laskiessa hieman.

Pääruokana tarjoiltiin eurooppalaisen tyyliin kokonaista lintua, tällä kertaa juhlatipuksi oli valikoitunut ranskalainen luomuhelmikana. Lintuun saatiin jouluinen makumaailma täyttämällä se tuoreilla luumuilla ja ankanmaksaterriinillä. Täytetyn linnun tuoksu oli täydellisen jouluinen, ja kiitos täytteiden, oli lopputuloksena herkullisen mehevä lintu.

Viinilinja oli punaisen kohdalla tällä kertaa aavistuksen epätyypillinen, ainakin ranskalaiselle aterialle. Juhla-aterian pääruoan viiniksi valikoitui nimittäin libanonilainen, jo miltei kulttiviinistatuksen saavuttanut Château Musar 2004. Musar on viini, joka tuntuu saavan kaikkien viinibloggajien (ja monien muidenkin) varauksettoman hyväksynnän. Itsekin olen kyseisestä viinistä kirjoitellut muutamaan otteeseen aikaisemmin, tosin vuosikerroista 1999 ja 2002. Uudempi vuosikerta 2004 pitää edelleen tasonsa ollen rustiikkinen, marjainen ja mausteinen viini, jonka yksi tyypillistä ominaispiirteistä on brettanomyces-henkinen laastarisuus tai medikaalisuus.

Ranskalaisesta ruoasta puhuttaessa välijuustoja ei sovi unohtaa. Tällä kertaa satsasimme yksinkertaisuuteen ja valitsimme vain yhden juuston, kermaisen punakittijuuston Vacheroussen.

Juuston kanssa maistoimme Pariisista muutama vuosi sitten mukaan lähteneen Domaine Huet Le Haut-Lieu Moelleux 2008:n. Loirelainen Chenin Blanc sisältää reilut 50 grammaa sokeria litraa kohden, eli on selkeästi normiviiniä makeampaa. Chenin Blancille tyypillinen villasukkamainen tuoksu oli makeassa viinissä havaittavissa, mutta kevyenä ja miellyttävänä. Ihan huisin hyvä makea viini, joka on kuitenkin oikeasti kevyt ja reippaan hapokas.

Jälkiruoaksi oli ihan pakko kokeilla perinteistä ranskalaista jouluhalkoa, Bûche de Noëlia. Valmistusvaiheessa totesin, että kyseessähän on itseasiassa perus-kääretorttu, jossa on kerman sijaan suklaata ja kastanjatahnaa. Kääretorttu on leivoinnainen, jota yritän vältellä viimeiseen asti, koska se on koostumukseen pahvimaista ja maultaan useimmiten aika pahaa. Maultaan jouluhalko oli jotain tuhdin suklaakakun ja kääretortun välimaastosta. Ei mikään täydellinen hitti, mutta ihan ookoo lopetus hyvälle kokonaisuudelle.

Kyllä tällä joulun saa käyntiin.