Ensimmäisen vastaavanlaisen kokeilun teimme lokakuussa, kun kävimme kaikki Alkossa ostamassa saman viinin, maistelimme sen ja julkaisimme arviomme yhtä aikaa. Tällä kertaa kukaan meistä ei tiedä, mitä pullosta paljastuu, joten arvio ei perustu ennakko-oletuksiin viinistä.
Saamastani pullosta on poistettu etiketti ja korkkia ympäröivä metallihattu. Kaulan ympärillä on maalarinteippi, jossa lukee "älä kurki". Korkissa on kuulemma vihje viiniin, se on siis avattava varovasti, jottei salaisuus paljastu.
Pullo on mallia Bourgogne ja viini on punaista. Tästä saan päähäni, että sisältö olisi Pinot Noiria. Kaadanpa siis viinin Pinot Noir -laseihin. Heti värin kohdalla huomaan olleeni väärässä. Viini on todella tummaa, rubiinipunaista, eikä siitä näy läpi lainkaan.
Tuoksu on syvä, ja siitä löytyy voimakkaita tummia marjoja, kuten karhuvatukkaa. Hedelmäisyys on dominoivin elementti tuoksussa, mutta olen havaitsevinani myös hieman tammimaista puuta. Aviomies huutaa myös tupakan.
Maku vastaa tuoksua, tumma ja syvä marjaisuus on suussa päällimmäinen mielikuva. Happojakin löytyy yllättävästi, ja ne tasapainottavat viinin hedelmää. Tanniinit ovat pehmeän samettiset eivätkä ne tunnu mitenkään erityisen tuhdeilta. Tunnistan viinistä myös kevyttä mausteisuutta. Alkoholia viinissä kuitenkin tuntuu olevan runsaasti, juoma valuu hitaasti lasin reunusta pitkin ja muuten pyöreän pehmeässä suutuntumassa on selkeästi lämmittävyyttä.
Hedelmän ja happojen tasapainon vuoksi pohdiskelen, että viini voisi tulla vanhasta maailmasta. Muhkea hedelmäisyys ja korkea alkoholipitoisuus ohjaavat minut kuitenkin lämpimään ilmanalaan. Viini muistuttaa minua etäisesti jostakin aiemmin maistetusta, ja ajatuksena tulee mieleen Etelä-Ranska. Rypäleeksi uumoilen Syrahia/Shirazia ja hinta-arvaukseni viinille on noin 15 euroa.
Tuskin itse olisin ostanut tämän tyyppistä viiniä, koska olen enemmän kevyiden punkkujen ystävä. Usein sokkona tuleekin maisteltua viinejä, joita ei muuten valitsisi. Tämä viini sopisi mainiosti vaikkapa roseeksi jätetyn ankanrinnan kanssa, jos seurana on viinin makumaailmaa tukevaa kirsikka- tai karhunvatukkahilloa.
Maistelun jälkeen kurkkaan korkkia, ja totean ainakin yhden osan arvuuttelusta menneen pahasti pieleen. Vindirekt on luvannut kertoa meille testin jälkeen mistä viinistä oli kyse, joten jään jännityksellä odottamaan, onko mikään veikkauksistani ollut edes lähellä totuutta.
Maistelussa mukana olleet blogit:
Copatinto
Loppasuut
Pullon henki
Rypäleistä viis!
Veni vidi viini
Viinihullun päiväkirja
Viinikartta
Viiniministeri
[Edit 11.12] Paljastus
Vindirekt paljasti meille mysteeripullon sisällön, ja viini oli Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013. Viini tulee siis Chilen Leyda Valleysta, on valmistettu Syrah-rypäleestä ja maksaa 14,48 €. Rypäle ja hintaluokka siis menivät oikein, alkuperä meni aika pahasti pieleen.
Alkon kuvaus viinistä kuuluu, että viini on täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, boysenmarkainen, oliivinen, mausteinen ja tamminen. Alkoholia on 14,5 %. Viinin makuprofiili on siis Alkon ja allekirjoittaneen mukaan melko saman tyyppinen, ja alkoholiakin oli reippaasti, kuten epäilin. Ei se silti ihan katastrofaalisen huonosti mennyt.
Sitten seli seli -osastolle miettimään, miksi alkuperä meni niin vikaan. Heti alkuun pitää vetää esiin se kortti, että Chile on minulle edelleen vähän valkoinen läikkä viinikartalla. En muista koskaan maistaneeni chileläistä Syrah-viiniä, joten referenssit olivat lähtökohtaisesti puutteelliset. Silti olisi ollut mahdollista tunnistaa alkuperä, ja olin jokseenkin oikeilla jäljillä, mutta päädyin silti väärään lopputulokseen. Hapot ohjasivat minut viileälle alueelle (ajattelin Eurooppaa) ja hedelmä ja alkoholi kuitenkin suhteellisen aurinkoista ilmastoa (ahaa, Etelä-Ranska!). Esimerkiksi viinin tumma väri ja hedelmän muhevuus olisivat kuitenkin voineet (olisi pitänyt?) ohjata päättelyä uuden maailman suuntaan.
Mitä opin? Sen, että viininmaistelu sokkona on hankalaa, etenkin jos pitää yrittää arvuutella alkuperää. Tuoksun ja maun elementit handlaan kohtalaisen hyvin, ja alkoholin tunnistan heti, jos sitä on enemmän kuin 13 %. Opin myös sen, että pitäisi maistella viinejä vähän laajemmalla skaalalla eri alueilta, jotta tunnistaminen helpottuisi. Mutta olipahan taas hauskaa, kiitos bloggaajakaverit ja kiitos Vindirekt, joka lähti leikkiin mukaan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti