Monvínicin viinimyymälästä löytyi R. Lopez de Heredia Viña Gravonia 2004, 100 %:nen Viura, tai kuten se paremmin tunnetaan, Macabeo. Hintakaan ei espanjalaiseen tyyliin päätä huimannut, laatuviini lähti matkaan hämmentävään 12,45 euron hintaan. Tässä tapauksessa voidaan totta tosiaan puhua loistavasta hinta-laatusuhteesta.
Gravonia on reilussa kymmenessä vuodessa ikääntynyt hienosti ja saanut oksidaativiista luonnetta. Väriltään se on syvän kullankeltainen, lähes kuin jälkiruokaviini. Hapokkuus on edelleen hyvin kohdallaan, vaikka viinillä on ikää. Seuraavana päivänä viinissä korostui hedelmäisyys ja uutena piirteenä siitä löytyi hunajaisuutta.
Gravonian kanssa syötiin kokonaisia kuorellisia katkarapuja. Siis niitä, joita on aina laivan buffetissa ja joita saa kuoria hiki hatussa saadakseen jotain syötävää. Heti ensimmäisellä siemauksella katkarapujen kanssa huomasimme viinin luonteen muuttuvan täysin. Yhtäkkiä ikääntyneestä ja melko tuhdista valkoviinistä muodostui hienostuneen mineraalinen ja merellisen suolainen juoma. Katkarapujen kanssa Gravonia toi mieleen osterit ja niiden suolaisen maun. Erinomainen viini jo sinänsä, mutta huikea muutos ruoan kanssa!
Olen yleensä sitä mieltä, että viinin ja ruoan yhdistäminen on Suomessa viety vähän liian pitkälle. Ruoan kanssa kannattaa juoda sitä, mistä tykkää. Nyt totesimme kuitenkin aviomehen kanssa, että tämä oli yksi niistä kerroista, kun viini ja ruoka todella pelaavat paremmin yhteen kombona kuin erikseen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti