Pariisi uusin silmin

Elämässä on tiettyjä asioita, jotka säilyvät vakioina. Omalla kohdallani yksi niistä on Pariisi, jossa on ihan pakko päästä käymään kerran vuodessa (paitsi että nyt edellisestä Pariisin-vierailusta on ehtinyt kulua vain reilut 8 kuukautta, hupsista).

Parasta Pariisissa on kävellä ympäriinsä ja ihailla kaupunginosien erilaisuutta.

Pariisissa käyntiin liittyy myös tiettyjä asioita, jotka säilyvät vakiona. Tärkein niistä on vähintään päivämatka lähialueella sijaitsevalle viinialueelle, ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui Champagnen suurin kaupunkin Reims (hupsista, edellisen kerran olin Reimsissä myös reilut 8 kuukautta sitten). Mutta tästä, ja vierailustamme Ruinartille myöhemmin lisää.

Tällä kertaa pidennettyyn viikonloppuun Pariisissa mahtui paljon uutta. Olimme ensimmäistä kertaa matkassa ystävien kanssa, ja saimme esitellä ensikertalaisille paikkoja, joissa ei yleensä tule käytyä. Esimerkiksi Eiffel-tornin ympäristössä en ole käynyt sitten vuoden 1997. En muistanut, että Pariisin kuuluisin nähtävyys oli näin hieno läheltä nähtynä.

Uutta oli myös asuinalueemme, vanhan ja hyväksi todetun Montparnassen sijaan asuimme eloisassa Marais'ssa. Niinhän ne Pariisia rakastavat kaverit ovat sanoneet, että siellä kannattaa asua, ja oikeassa olivat. Jäin hieman kaipaamaan lyhyttä etäisyyttä suosikkihengailupaikkaani Jardin de Luxembourgiin, mutta sitä kompensoi sijainti - Marais'sta on kävelyetäisyys ihan joka paikkaan.

Pariisissa olen tykännyt syödä perinteitä vaalivissa ja mielellään hämyisissä bistroissa. Nyt otimme agendalle kokeilla jotain vähän muutakin. Lauantain illallisesta vastasi jonkinlaisen kulttimaineen saanut Le Baratin 20. kaupunginosassa ja maanantai-illan ruoan tarjoili ruotsalaisen David Kjellsteniuksen hipstertaivas Au Passage 11. kaupunginosassa. Kivoja kokemuksia molemmat, joskin tiettyä epätasaisuutta annosten välillä. Le Baratinissä sain alkuruoaksi matkan parhaan annoksen, superherkullisen makrillitartarin ja Au Passagen ankanrinta oli mainio.

Le Baratinissä sekä ruoka- että viinilista löytyvät liitutaululta.

Le Baratinin viinilista oli suomalaisittain kiinnostava, tarjolla oli esimerkiksi Juraa, Savoiea, Corbières'iä ja Saumur-Champigny'iä. Au Passagen lista kattoi maantieteellisesti koko Ranskan, ja valtaosa viineistä oli paikan henkeen sopivasti mielenkiintoisten pienempien tuottajien natural-kamaa.

Uusien Pariisi-kokemusten ansiosta suosikkikaupunkini paljasti jälleen uusia puolia itsestään. Totesinkin viimeisenä matkapäivänä, että tämä reissu sai minut pitämään kaupungista vielä entistä enemmän. Eikä kesäisen lämpinänä paistava aurinko ainakaan haitannut viihtymistä.