 |
| Ateria ilman viiniä on kuin päivä ilman aurinkoa. Kuva Chartogne-Taillet'lta. |
Riesling. Se on se rypäle, jota kaikki halajavat ja josta pitäisi tykätä. Tai ainakin kaikki muut tykkäävät. Itse olen huomannut tilaavani Rieslingiä erittäin harvoin, oikeastaan vain silloin, jos listalla ei ole mitään oikeasti tosi kiinnostavaa, tai jos tilataan pullo yhdessä kavereiden kanssa. Olen vain todennut, että niin moni muu rypäle on parempi tai kiinnostavampi kuin Riesling. Don't get me wrong, rypäleestä valmistetaan monia hitsin hyviä viinejä, mutta yleisesti ottaen Riesling on mielestäni, no vähän mielenkiinnoton. Mieluummin tilaan Alsacesta Pinot Blancin kuin Rieslingin. Hyvä Chardonnay tai jokin harvinaisempi rypäle menee Rieslingin ohi viinivalinnassa anyday.
Entä sitten alkuviinit, tai natural-viinit, joita jokainen itseään kunniottava hipsteri nauttii coolissa ravintolassa? Näistä on viime aikoina kovasti pöhisty ja alkuviinien tarjonta laajenee nopeammin kuin Helsingin villikanit lisääntyvät. Usein - mutta ei suinkaan aina - natural-viineissä on erittäin maanläheinen ja jopa hieman hapettunut fiilis, jota fiksuissa viinipiireissä kuvaillaan termillä funky. Tunnustan, funky ei sovi minun tyyliini. Tykkään viineistä, jotka ovat puhtaita ja linjakkaita, ja tämän vuoksi en ihan tajua kaikkia natural-viinejä. Joskus natural-viinejä maistellessa on tullut mieleen, että onko tässä oikeasti yritetty edes tehdä hyvää viiniä, vai onko erilaisen ja erottuvan viinin teko ollut alunperinkin tarkoituksena.
 |
| Pitääkö kaikille viineille antaa mahdollisuus? Myös huonosti tehdyille. |
Barolo ja Barbaresco. En tiedä onko tämä varsinaisesti trendi vai kestosuosikki, mutta tuntuu, että etenkin viime aikoina olen törmännyt näihin piemontelaisiin usein. Ymmärrän, että monet Barolot ja Barbarescot on tehty todella hyvin, ja niistä löytyy kaikki rypäleelle ja alueelle tyypilliset piirteet. Nebbiolo-rypäle ei vaan tanniinisuudeltaan sovi paletilleni yhtä hyvin kuin monet "helpommat" ja hedelmäisemmät punaviinit. Italiaan jos mennään, on valintani Sangiovese.
Ehkä viiniharrastus on onnistunut luomaan minulle tietyn viini-itseluottamuksen. Kehtaan myöntää muille ja itselleni, että en välitä niistä viineistä, joita nyt kuuluu juoda. Muille antamani ohje on jo pitkään ollut: "Juo niitä viinejä, joista itse tykkäät, älä niitä, joista sinun kuuluisi muiden mielestä tykätä". Hyvä varmaan elää kuten opettaa.
Minulle on samaten kehittynyt hyvin vahva oma "viini-identiteetti", ja tiedän varmasti mikä itselläni toimii ja mikä ei. Se helpottaa valintaa esimerkiksi ravintoloissa, mutta pyrin pitämään aina pienen yllätysmomentin mukana ja otan tilaisuudesta vaarin, jos pääsen maistelemaan kattavammin viinejä esim. viinitiloilla. Riesling nimittäin kuului pitkään myös omalla listallani niihin tylsiin perusviineihin, joille en oikein lämmennyt ja jätin rieslingin kokonaan paitsioon pitkäksi aikaa. Kunnes sitten tilaisuuden tullen aloin maistelemaan saksalaisia rislingejä uudestaan ja jestas! Mm. Sybille Kuntzin Kabinett Riesling Trocken 2015 vei minulta ainakin jalat alta (sitä saa Suomessa SOIL Wine Roomista). Olen maistanut myös Saksassa muita erittäin hyviä rieslingejä joita tilaan suoraan tuottajalta kotiin Suomeen. Eli olen tavallaan hieman kahden vaiheilla rieslingin suhteen, joko ne iskevät kunnolla ja kovaa tai sitten ei ollenkaan :)
VastaaPoistaJoo, harvemmin kannattaa olla kategorisen negatiivinen tietyn viinin tai viinityylin suhteen. Samojen viinien juominen muodostuu pitkän päälle aika tylsäksi, eikä koskaan törmää mihinkään uusiin "wow"-viineihin.
PoistaPitää pistää tuo Kuntz korvan taakse, jos siihen törmäisi sopivassa paikassa.
Olen samaa mieltä kanssasi alkuviineistä - viinin "kuuluu" mielestäni olla puhdasta ja linjakasta, hapokasta mutta tasapanoista, sellaisista viineistä pidän ja sellaisia arvostan. Niistä myös mielestäni näkyy taitava viinintekeminen. Hyvin luonnollisesti tehtyjä viinejä on tullut vastaan joitakin melko puhdaspiirteisiäkin, mutta yleisesti ottaen ne funkyt ja maamaiset pilaantuneet fiilikset alkuviinien kohdalla eivät viehätä ollenkaan, ja vaikuttavat vain laiskan tai kehnon viinin tekijän markkinointikeinolta saada viinit myytyä. Ymmärrän alkuviinien taustan, niiden luonnollisuuden ja sen, miksi joku pitäisi niitä sen vuoksi parempana, mutta jos tuote on lopputulos on kehno ja jopa pilaantunut, niin ei kaunis ajatus taustalla sitä enää pelasta.
VastaaPoistaMuutenhan olen ollut vuosikausia suuri rieslingin ja piemonten alueen viinien ystävä, joten haluan sanoa että olen hipstereiden äiti; pidin niistä jo ennen kuin olivat trendikkäitä! Vaikka tottapuhuen piemonten punkut ovat olleen trendikkäitä jo muutaman vuosikymmenen ja riesling jo muutaman vuosisadan. ;)
Hyvä kirjoitus aiheesta josta passaa keskustella, ja kukin miettiä omalla kohdallaan.
Kiitos Elina! Ja onhan sitä syytäkin kehua omia viinimieltymyksiään, jos on edelläkävijä ;)
PoistaMutta haluan vielä korostaa, että kaikki alkuviini ei missään nimessä ole kuraa. Harvemmin vaan törmää niihin "wow"-viineihin niiden kohdalla.