Unohtumattomat ravintolat

Matkojen varrella on tullut käytyä jos jonkinlaisissa ravitsemusliikkeissä, joista muutama on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Listasin näitä parhaita ja unohtumattomia ravintolaelämyksiä, jotka ovat jättäneet ikimuistoisen muistijäljen. Jos näillä main liikutte, suosittelen testaamaan kyseisiä ravintoloita.

Yksinkertaisen rakennuksen sisältä paljastuu simppelin tyylikäs ravintolasali.

Hentley Farm, Barossa Valley

Vaikka en näitä ravintoloita halunnut laittaa järjestykseen, niin Hentley Farm ansaitsee sijansa ykkösenä. Tämä on kaikkien ravintolaelämysten äiti.

Varauksen yhteydessä kysyttiin seurueen molempien henkilöiden koko nimet, mutta emme ajatelleet tätä sen enempää. Saavuimme iltahämyssä viinitilalle, jonka idyllisessä miljöössä sijaitsee Etelä-Australian parhaaksi valittu ravintola. Heti tullessamme sisälle aviomiestä ja allekirjoittanutta puhuteltiin nimillä (siksihän ne niitä kysyivät). Varaus tehtiin englanninkielisellä salanimellä, koska suomalaiset nimet ovat vähän vaikeita puhelimessa tavattavia. Hieman hihittelimme, kun John ja Anna Jacoby toivotettiin tervetulleiksi.

Ravintolasalin tunnelma on hillitty ja seesteinen ja palvelu on moitteetonta. Ruoka on yksinkertaisesti kuvailtuna aivan järkyttävän hyvää ja annokset ovat häkellyttävän kauniita. Viineinä maistelumenun annoksille kaadetaan talon omia viinejä, jotka ovat myös ihan hitsin hyviä.

Osterin kanssa saamme passiohedelmämehua sisältävän pipetin. Toukilta näyttävä annos on paahdettua riisiä. Mustekala on siivutettu lähes seitinohueksi carpaccioksi keittoon.

Illallisen lopuksi meille toimitetaan personoidut menut. To Anna from John. Noniin, nyt vaikutan sitten siltä, että käyn vieraiden miesten kanssa ravintolassa.

Hostellerie des Closissa juodaan Chablis'ta, itsestäänselvästi.

Hostellerie des Clos, Chablis

Chablis'ssa sijaitseva klassikkoravintola on sisustukseltaan tyypillinen ranskalainen fiini ravintola ja loisteputkivalot antavat oman lisänsä tunnelmaan. Ruoka- ja viinilista korvaavat tämän. Ensimmäisellä vierailulla puolet seurueestamme tilasi järkyttävän hyvää kyyhkyä, toisella kerralla päädyimme hummerimenyyn, jonka hienoutta olemme yrittäneet toistaa kotona kehnohkolla menestyksellä.

Tästä vierailusta ruokineen ja viineineen olen kirjoittanut jo aiemmin.

Tour d'Argentissa kaikki on vimpan päälle.

Tour d'Argent, Pariisi

Varmaan yksi maailman legendaarisimmista ravintoloista, joka oli ollut toivelistalla jo pitkään. Ikkunapöydästä oli upeat maisemat Seinen yli ja Notre Damelle. Palvelu ja ruokailun kokonaisuus oli jokseenkin häkellyttävä, viinilistasta puhumattakaan.

Ruokailu Tour d'Argentissa on myös käsitelty blogissa aikaisemmin.

The Tasting Roomin fynbos on kiviä ja paikallista kasvillisuutta.

The Tasting Room at Le Quartier Français, Franschhoek

Etelä-Afrikan Franschhoekissa sijaitsee The Tasting Room, johon on jotakuinkin mahdoton saada pöytää. Onnistuimme jonotuslistan kautta tässä, ja pääsimme kokeilemaan eteläafrikkalaista haute cuisinea.

Ravintolasali on jokseenkin neutraali, palvelu on asiallisen hillittyä, mutta ruoka onkin täällä se juttu. Ravintolassa tarjoillaan maistelumenu, mutta paikan jujuna on se, että seurueen jäsenet saavat eri menut. Syystä tai toisesta aviomiehen menun annokset olivat paljon houkuttelevampia kuin omani, ja kärsin annoskateudesta koko aterian ajan. Mutta maut olivat ehdottomasti kohdillaan. Samoin annoksille suositellut viinit, joista saimme luonnollisesti juuri omille annoksillemme sopivat parit. Pääsimme siis maistelemaan aikamoisen skaalan paikallisia viinejä. Kaatojen kanssa ei pihistelty, joten tunnelma ei ainakaan päässyt latistumaan.

Alkuun meille kannettiin amuse bouche -lautanen, joka oli saanut inspiraationsa paikallisesta fynbos-florasta. Kaikkien hienojen annosten jälkeen parasta oli kuitenkin sokerikupujälkkäri, jonka sain rikkoa miniatyyrivasaralla. Aviomiestä huvitti suunnattomasti tarjoilijan kommentti: "I see she likes to break things. Madam, please give me my hammer back."

Le Figuier de Saint-Esprit

Antibesin vanhan kaupungin pikkukujalla sijaitsevan ravintolan henki on kokki Christian Morisset, jonka viikset saavat itsensä Hercule Poirot'n kalpenemaan kateudesta. Puiden kattamalla sisäpihalla on suora telkkariyhteys keittiöön, jossa näkee annostensa valmistuvan. Monsieur Morisset käy tasaisin väliajoin tervehtimässä asiakkaitaan ja kyselemässä maistuuko ruoka.

Tarjolla on klassista ranskalaista Michellin-tason ruokaa: hummeria, valkoista kalaa ja vasikkaa. Jälkiruokana on kesäinen millefeuille, jonka täytteenä oli ehkä maailman suurimmat metsämansikat.

Le Figuier de Saint-Esprin ruoka ei ehkä ole parasta Ranskassa syömääni, mutta aterian kokonaisuus oli aika omaa luokkaansa.