Kokoonnuimme Maison de Blancsiin seitsemän rohkean maistelijan voimin ja korkkasimme kasan Moselista peräisin olevia viinejä. Mukana maistelemassa oli pari ystävää, jotka olivat juuri käyneet Moselissa sekä yksi henkilö, joka on kuin kävelevä Mosel-sanakirja. Faktojen puute ei siis ainakaan jäänyt vaivaamaan yhdenkään tuottajan tai viinin kohdalla.
Kaikki maistamamme viinit olivat Rieslingejä, mutta niiden tyyli vaihteli miltei laidasta laitaan - vain Beerenauselese ja Trockenbeerenauslese jäivät puuttumaan. Pullovastaavat olivat tarkoituksella valinneet erityylisiä Rieslingejä, jotta saisimme maistelussa käsityksen siitä, mitä kaikkea yksi rypäle voi tarjota samalla maantieteellisellä alueella.
 |
| Pullot rivissä. |
Ensimmäisenä vuorossa oli kaksi kuohvaa Rieslingiä. Jokseenkin jännä konsepti, tuo Riesling-skumppa. En ole vielä kertaakaan törmännyt Riesling-kuohuviiniin, joka olisi ollut poikkeuksellisen hyvä, ja mielestäni kyseinen rypäle ei ole parhaimmillaan kuohuvana versiona. Eivätkä nämä Steinin ja Melsheimerin skumpat kuuluneetkaan maistelun kärkikastiin, vaikka raikkaan kirpsakoita olivatkin.
Kuohuviinien jälkeen alkoi varsinainen Riesling-tykitys: skumppien jälkeen maistoimme yhdeksän eri moselilaista. Kaikki yhdeksän olivat linjakkaita ja selkeästi tunnistettavia Rieslingejä, mutta yllätyksen pääsi aiheuttamaan Lehnert-Veit, jonka Riesling oli saanut melko tuhdin tammikypsytyksen. Tämä viini on varmasti parhaimmillaan muutaman vuoden kuluttua, vuosikerta 2014 tuntui vielä sen verran voimakkaan tammiselta.
 |
| Riesling-tastingissä kuuluu kuulemma olla tarjolla pretzeleitä. |
Pisimmän korren tastingissä veti Kerpen Bernkasteler Bratenhöfchen Riesling Kabinett Trocken 2012. Viini oli puhdaspiirteinen ja korkeat hapot tuntuivat likipitäen metallisen teräviltä. Puhdas ja selkeälinjainen ovat termit, joilla pystyn parhaiten kuivailemaan viinin miltei viiltävää hapokkuuttta. Tähän viiniin palasin tastingin aikana uudestaan ja uudestaan.
Mitä tästä opin? Nojoo, tasting vahvisti näkemystäni siitä, että Riesling ei kuulu lempirypäleisiini, vaikka joukosta löytyi toki helmiäkin. Toisaalta oli kiva taas nähdä, miten laajaa skaalaa kyseinen rypäle tarjoaa jopa yhdellä ja samalla alueella.
Olisipa ollut kiva nähdä lista maistelemistanne viineistä ja lukea tarkat tasting notesit jokaisesta!
VastaaPoistaMietin sitä, mutta totesin, että se on liian tylsää itselleni kirjoitettavaksi ja valtaosalle luettavaksi, joten jätin suosiolla tekemättä. Olen tosi huono kirjoittamaan tasting noteseja, koska parhaat (ja huonoimmat) viinit jäävät kuitenkin mieleen. Mielestäni vinejä maistaessa muistiinpanoja tärkeämpää on tilanne ja siihen keskittyminen. Monen viinin tastingeista en tule siis jatkossakaan kirjoittamaan yksityiskohtaisia muistiinpanoja, koska se ei vaan ole minun juttuni.
PoistaTässä Facebookin puolelat lisää tietoa yhdeltä osallistujalta: Samalla hauska osoitus, että käytäntö voittaa teorian 6-2. Paperilla illan olisi pitänyt sataa Melsheimerien, Gessingerin ja Müllenin laariin kun rinnalle tuodaan normista poikkeavia verrokkeja: sulfiititon ja straw wine -dosagella makeutettu Stein, tammitettu Lehnert-Veit, lievästi karvas Günther Steinmetz, puolikuiva Peter Lauer ja äärihapokas ja matalan sokerimäärän vuoksi diabeetikoille suunnattu Kerpen. Nyt kuitenkin Kerpen veti pisimmän korren :) Hauskaa myös siksi, että monet joilla riesling ei ole oman viinilistan kärjessä usein perustelevat sitä nimenomaan hapokkuudella.