Vanhaa samppanjaa

Samppanja tupataan usein juomaan melkoisen nuorena, vaikka kyseisellä juomalla saattaa hyvinkin olla vuosikymmenten säilytyspotentiaali. Tämä todistettiin viimeistään joitakin vuosia sitten Ahvenanmaan samppanjalöydön yhteydessä.

Veuve Clicquot Ponsardin Cave Priveée 1982 - www.blancdeblancs.fi
Aurinkoinen Itämeri ja kultainen Veuve Clicquot Ponsardin Cave Privée 1982.

Ikääntynyt samppanja on täysin eri juoma kuin hiljattain markkinoille lanseerattu pullote. Iän myötä tuomaa kehitystä alkaa huomata jo muutaman vuoden kypsytyksellä, mutta samppanjalla ja samppanjalla on eroa. Kymmenen vuoden ikäisenä yksi samppanja voi olla jo kovinkin kypsä, kun taas toinen on vielä nuorekkuuden huipussaan.

Olen samppanjaintoilijavuosieni aikana saanut muutaman mahdollisuuden maistaa jo hieman kypsempiä samppiksia. Ihan Ahvenanmaan 1840-luvulle en ole päässyt, mutta 1970- ja 1980-luvuilta olevia samppanjoita olen testannut joitakin kertoja. Viimeksi pääsin kasarisamppanjoiden kimppuun toukokuisella Viking Gracen Samppanjaristeilyllä, ja jälleen hämmästelin sitä, miten tuo nuorena niin hapokas ja jopa raikas juoma muuttaa olomuotoaan pullossa.

Muutenkin hienon risteilyn kohokohtiin kuuluivat Heidsieckin Champagne Charlie 1981 ja Veuve Clicquot Ponsardin Cave Privée 1982. Samppanjoilla oli muutakin yhteistä kuin lähes sama ikä - niissä nimittäin oli muutamia selkeästi samoja piirteitä, joita olen usein huomannut löytäväni 80- ja 70-luvun samppiksista.

Champagne Charlie 1981 - www.blancdeblancs.fi
Minä ja Charlie. Vuosi ikäeroa.


Kokemukseni mukaan hyvät samppanjat muuttavat niin ulkonäköään, tuoksuaan kuin makuaankin saadessaan muutaman vuosikymmenen verran ikää. Jo ulkonäöstä näkee, ettei kyseessä ole tuore samppanja, sillä näissä viineissä on melkoisesti väriä. Yli kolmekymppinen samppanja on yleensä tumman kullankeltainen tai jopa hennosti oranssiin vivahtava. Kuplat ovat muuttaneet muotoaan, niitä on ainakin aistinvaraisesti vähemmän ja ne eivät ole enää kovin pirtsakoita. Tuoksu on selkeästi kypsä ja usein enemmän tai vähemmän oksidatiivinen. Myös selkeitä maanläheisiä aromeita on löydettävissä. Maussa on tyypillisesti havaittavissa näitä samoja piirteitä, ja joskus oksidatiivisuus saa jopa sherryn flor-henkisiä vivahteita. Maanläheisyys puolestaan saattaa ilmetä sienimäisenä umamina.

Samppanjanörttinä olen aina innoissani, kun pääsen kokeilemaan erilaisia viinityyppejä tai ikääntyneitä viinejä. Näin vanhan samppiksen maku saattaa helposti jakaa mielipiteitä, sherry-sieni -kombo on varmasti aika opittu maku, joka ei välttämättä ekalla kerralla osu maistajalla maaliin.

Charliesta olen muuten aiemmin testannut vuosikerran 1985, pika-analyysi siitä löytyy täältä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti