Aitoa italialaista

Olen suuri italiaisen ruoan ystävä, ja etenkin pastat ovat heikkouteni. Ongelmana Suomessa on vain se, että hyviä pastoja ei tahdo saada mistään, sillä jotakuinkin jokaisen ravitsemusliikkeen spagetit ja tagliatellet ovat tavalla tai toisella vääränlaisia: mauttomia, persoonattomia ja usein liian pitkään keitettyjä. Onnekseni ihan lähinaapurustossani sijaitsee aitoa italialaista ruokaa tarjoava Vaelsa, josta saa itse tehtyä italialaista pastaa ja toinen toistaan houkuttelevampia kastikevaihtehtoja.

Kuva lainattu vaelsa.fi

Olen käynyt joitakin kertoja testaamassa ravintolan à la carte -tarjonnan illallisella, ja tässä taannoin kävin myös kokeilemassa millaista pastaa Vaelsa tarjoaa lounasaikaan. Suosikikseni on muodostunut Pasta ai gamberoni, jossa spagetin seassa on jättikatkarapuja tomaatin, kerman ja valkosipulin kera. Annos kuuluu taatusti parhaiden maistamieni pastojen joukkoon ja maukkaudessaan houkuttelee minua joka kerta siten, että päädyn lähes aina valitsemaan sen.

Pääruoat ovat kuulemma myös maukkaita, mutta en ole koskaan päässyt sinne asti kun aina vain jämähdän tuorepastojen kohdalle. Alkuruoista ainakin bruschetta on kokeilemisen arvoinen.

Pasta ai gamberoni. Kuva lainattu vaelsa.fi

Lounaalla listalla on kaksi päivittäin vaihtuvaa pasta-annosta ja salaatti. Illallisannoksia edullisempi lounaspasta on yhtä kookas ja samalla tavoin rakkaudella valmistettu. Lounasannokseksi Vaelsan pasta on ainakin allekirjoittaneelle hieman turhan tuhti, ja ongelmaksi annoksen kanssa muodostuu se, ettei sitä yksinkertaisesti voi olla syömättä kokonaan. Siinähän sitten sujuukin loppupäivä mukavassa ruokapöhnässä lounaan jälkeen.

Vaelsassa on lisäksi tarjolla itse leivottua leipää ja kotitekoista tapenadea. Oliivitahna on sen verran herkullista, että sitäkin tulee helposti nautittua sen verran että huomaa alkuruoan olleen aivan turhan. Lounaalla plussana se, että salaattipöydästä saa hamstrata haluamansa määrän tapenadea.

Viinilista on varsin suppea ja laseittain tarjoiltavat viinit ovat Vaelsassa harvassa. Kestoratkaisuna ongelmatilanteissa toimii ainakin Zoninin Grand Cuvée Brut joka maksaa 29,60 € pullo.

4 kommenttia:

  1. Etkös juuri pari postausta sitten kirjoittanut "jos söisiä lihaa" ja nyt hehkutetaan pastaa jättikatkaravuilla. Olenko missannut jotain? :o

    VastaaPoista
  2. Olen lakto-ovo-pesco-vege, eli syön maitotuotteita, kanaa ja mereneläviä. Yritän opetella myös lihansyöntiä, mutta ainakin toistaiseksi määrittelen vielä itseni kasvissyöjäksi. Old habits die hard.

    VastaaPoista
  3. Se selittääkin. En kyllä silti määrittelisi pesco-vegejä kasvissyöjiksi, sillä ymmärtääkseni merenelävätkin ovat kuitenkin eläimiä.

    Ja turha sitä lihansyöntiä on opetella, kasvipainotteisellakin ruoalla pärjää varsin hyvin. Kotimaassa nyt ainakin. Ulkomailla voi maasta riippuen toki olla sitten haasteellisempaa.

    VastaaPoista
  4. Tuo vegeksi määrittely on oikeastaan enemmänkin mukavuuspointti. Helpompi vain sanoa olevansa vege ilman sen kummempia selittelyjä, useimmat eivät kuitenkaan ole niin perillä eri vege-valioista.

    Lihansyönnin opettelu on myös mukavuuteen ja helppouteen liittyvä juttu, jotta pärjää jos lihansyöntitilanteeseen joutuu. Ei se liha mun mielestä mitenkään hyvältä maistu.

    VastaaPoista