Cava-mestarin dinner

Cava-talo Codorníun viinintekijä Bruno Colomer Marti oli kuluvalla viikolla käymässä Helsingissä, ja sen kunniaksi Codorníun maahantuoja Wennerco oli kutsunut muun muassa allekirjoittaneen illalliselle Brasserie Le Havreen tapaamaan señoria. Samppanjan lisäksi tykkään kovasti myös cavasta, ja Codorníu on etenkin Anna de Codorníunsa johdolla ollut pitkään suosikkini espanjalaisista kuohujuomista. Tämän vuoksi olinkin innoissani kun kutsu kävi ja pääsin maistelemaan Espanjan johtavan cava-talon viinejä niiden tekijän johdolla.

Opin illallisen kuluessa paljon Codorníusta ja cavasta ylipäänsä. Minulle oli esimerkiksi uutta tietoa se, että Codorníu omistaa itse valtaosan viinitarhoistaan - jopa 90 % - ja että kotimaassaan Codorníun markkinaosuus cavoissa on 39 % arvolla määriteltynä. Talo on myös ollut ensimmäinen cavan tuottaja joka uskalsi lähteä kokeilemaan Chardonnayta ja Pinot Noiria perinteisten cava-rypäleiden lisäksi. Entä tiesittekö, että Codorníu on Kataloniassa sekä taloudellisesti että historiallisesti niin merkittävä tekijä, että vierailu tilalla kuulemma kuuluu paikallisten koululaisten opintosuunnitelmaan?

Maisteltavana oli lähinnä Suomessa joko Alkossa ja ravintoloissa myynnissä olevia cavoja. Ilta aloitettiin Codorníun hittituotteella, Clásico Secolla, jota en olekaan aikoihin maistanut. Alkuruokana  tarjottujen tapas-henkisten makupalojen kanssa laseihimme kaadettiin Clásico Brut ja Ecológica. Näistä kolmesta ensimmäisestä cavasta oma suosikkini oli luomuvariantti, joka on tyyliltään hieman Clásicoita rustiikkisempi ja mineraalisempi. 

Pääruoaksi Le Havre oli loihtinut vasikkaa maa-artisokka-perunapyreen ja paahdettujen tattien kanssa (ja kyllä, minäkin söin punaista lihaa). Vasikan rinnalla saimme maistella Anna de Codorníuta ja Anna de Codorníu Roséta. Chardonnay-vetoinen Anna on ollut cava-suosikkini jo opiskeluajoilta lähtien (ja kyllä, nimellä on ollut tähän vaikutusta), jolloin yli 10 euroa tuntui paljolta viinipullosta. Hapokas ja tyylikäs, hennon mineraalinen ja miedon hedelmäinen Anna ei kalpene liharuoankaan seurana, mutta mielestäni se sopii erinomaisesti myös seurustelujuomaksi. Pinot Noiriin pohjautuva rosé-variantti on ihan hyvä sekin, mutta jää ainakin omasta mielestäni vaalean siskonsa varjoon.

Jälkiruoaksi saimme flania, eli sitä jota Suomessa kutsutaan useimmiten nimellä Crème caramel. Jälkkäri-cavoina  maistelimme Selección Raventós Brutia ja Selección Raventós Pinot Noir Brutia. Kuivuudestaan huolimatta (valkoisessa sokeria 8g/l ja punaisessa 9g/l) kyseiset cavat sopivat yllättävän hyvin makean seuraksi, mutta itse valitsisin kyseiset juomat silti mieluummin alku-tai pääruoalle. 

Illallisen päätteeksi nostimme vielä maljan Jaume Codorníu Gran Reserva 2008:lla. Kyseessä oli vielä melko nuori ja tiukka Chardonnayn ja Pinot Noirin sekoitus, jossa on lisänä pieni määrä Xarel.loa. Jaume on viinimäisen täyteläinen ja kauniin kullanvärinen cava, jota olisi mukava maistaa vaikkapa viiden vuoden lisäkypsytyksen jälkeen. Mutta siis olihan se kyllä hyvää jo nyt!

Tämän illalliselämyksen jälkeen innostuin vähän uudestaan cavoista, sillä viime aikoina nauttimani kuplajuomat ovat tupanneet tulemaan Champagnen alueelta. Kun cava on hyvää, niin se on kyllä mahdottoman hyvää.