Testissä oli mukana kolmea eri rypälelajiketta, ja viineistä kaksi tuli Alsacesta ja yksi Luxemburgista. Lasiin päätyivät tällä kertaa Gustave Lorentz Sylvaner Réserve 2012 (9,98 €), Trimbach Riesling Réserve 2011 (19,49 €) ja Bernard-Massard Auxerrois 2012 (13,50 €).
![]() |
Kolme erilaista viiniä yhdelle ruoalle |
Kaikki kolme viiniä pärjäsivät ruoan kanssa mainiosti, eikä yksiselitteistä voittajaa kyseisen annoksen kumppaniksi löytynyt. Ennakkosuosikki oli Trimbach, mutta muut kirivät hyvin rinnalle ja tietyillä osa-alueilla jopa ohi Rieslingistä.
Gustave Lorentzin Sylvaner oli maistetuista kolmesta viinistä miedoin, mutta siitä löytyi kuivan ja hapokkaan luonteen alta myös mietoa kukkaisuutta ja jopa kevyttä mausteisuutta. Sylvaner jäi ehkä kinkulle hieman jalkoihin, mutta sopi taas parsan kanssa hienosti. Käyttöyhteyksistä totesimme avomiehen kanssa, että tätä joisi mielellään ihan tällaisenaankin aurinkoisena kesäpäivänä. Itse muistan myös menneisyydestä ihanan siika & Sylvaner -kombon, joten voisin lähteä Gustave Lorentzillakin kokeilemaan sellaista.
Trimbach oli testiviineistä kallein, ja ennakko-odotukset olivat korkealla, kun viini oli entuudestaan tuttu. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Trimbach Riesling Réserve on viini, jota tekisi vain mieli tuoksutella, haistella ja nuuhkia, niin upean kehittyneen ja rieslingmäisen vahamainen tuoksu siinä jo nuorenakin on. Maku on sitruksinen ja hieman petroliin vivahtava, ja se täydensi parsa-annosta erinomaisen hienosti. Avomies totesi, että tätä viiniä joisi mielellään aperitiivinä, ja voin hyvin yhtyä tähän kommenttiin.
Kuohuviinitalona tunnetun Bernard-Massardin Auxerrois-rypäleestä valmistettu viini on raikas ja hedelmäinen, mutta silti mineraalisen suolainen. Elegantti mausteisuus ja vieno suolan maku sopivat hyvin parsan kanssa, mutta viini oli jopa hieman yllättäen lähes täydellinen match suolaiselle ja pähkinäiselle bellotalle. Tätä viiniä joisin mielelläni esimerkiksi lohipastramin kanssa, tai mikä ettei paistettujen kampasimpukoiden parina.
![]() |
Viineissä on eroja |
Jos nyt jokin näistä pitäisi ihan väkisin valita, niin Bernard-Massardin mineraalisen raikas tyyli puhutteli minua eniten. Siis jos on ihan pakko valita.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti