Monvínic, herkuttelijan paratiisi

Joitakin viikkoja sitten huutelin blogissa parhaita ravintolavinkkejä Barcelonaan, ja paljon ehdotuksia sainkin. Kiitos niistä! Valtaosa ravintoloista ja baareista jäi ajanpuutteen vuoksi kokematta, mutta viiniravintola Monvínic oli nimi, joka putkahteli esiin siihen tiuhuustahtiin, että paikka oli pakko testata. Siitäkin huolimatta, että ravintolan nettisivu ei antanut paikasta erityisen hehkeää kuvaa.

Kotiin lähtiessämme saimme mukaamme listan niistä viineistä, joita maistelimme illallisella.

Pohjois-Eurooppalaisen tapaan saavuimme aviomiehen kanssa ravintolaan jo kahdeksalta, jolloin olimme ensimmäiset asiakkaat ja meidät ohjattiin kahden hengen pöytään, johon olisi mahtunut suurempikin seurue. Suora näköyhteys keittiöön lasiseinän läpi sekä sisäpihan terassille loivat ravintolasaliin sympaattista tunnelmaa.

Yksi alkuruoista, katkarapucarpaccio.

Monvínicin paikallisten raaka-aineiden tarjoomaa heijastelevat ruoat on suunniteltu jaettavaksi. Alkuruoat tulevat lajitelmissa, jotka koostuvat kolmesta listalla olevasta alkupalasta ja kolmesta päivittäin vaihtuvasta alkupalasta. Myös väliruoat on tarkoitus jakaa, mutta pääruoat ja jälkiruoat kukin ruokalija saa omalle lautaselle tarjoiltuna. A la carten lisäksi tarjolla on kaksi koko pöytäseurueella tarjoiltavaa menua, Monvínic on Season ja Classic Monvínic. Valinnan vaikeuden sokaisemana päädyimme Classic Monvíniciin, jonka pääruoka beef wellington vaikutti ratkaisevasti valintaan.

Seuraava valinnan ongelma tuli vastaan, kun meitä palvellut sommelier latasi tarjoomansa tiskiin. Seitsemän sommelierin ravintolan listalta löytyy nimittäin 3 000 viiniä. Halusimme maistella eri vinejä, joten laseittain tarjolla olevien viinien valikoima, 45 kappaletta, oli jo inhimillisempi. Merkkasimme iPad-listalle omiin suosikkeihimme muutaman viinin, jotka meitä erityisesti kiinnostivat. Kerroimme haluavamme maistella paikallisia viinejä, mieluiten erikoisuuksia harvinaisemmista rypäleistä tai poikkeuksellisilta alueilt, mutta luotimme sommelieriimme ja annoimme hänelle vapaat kädet, näiden suuntaviivojen puitteissa. Tämän briefin jälkeen sommelierimme totesi tyytväisenä: "Ok, let's play!".

Sienillä ja pinaatilla täytetty beef wellington oli huippumehukas.

Sommelier räätälöi meille paketin, jossa saimme maistaa kymmentä eri viiniä, kutakin puolikkaan annoksen verran. Poikkeuksena olivat ainoastaan kokonaiset annokset alkuskumppaa ja neljännesannokset manzanillaa. Jälkiruoan kanssa maistetut Pedro Ximenez -sherry ja portugalilainen Moscatel olivat tosin sen verran makeita, että pienempikin annos olisi hyvin riittänyt.

Suosikkiviineiksemme nousivat R. Lopez de Heredian Gravonia 2004, 100%:nen Viura (=Macabeu) Riojan alueelta ja Sánchez Ayala Manzanilla Sanlúcar de Barrameda Gabriela, ihastuttavan tyylikäs ja suolainen sherry. Valkoiseen Riojalaiseen ihastuimme sen verran paljon, että kävimme myöhemmin Monvínicin liikkeessä ostamassa viiniä mukaan kolme pulloa, tosin kaupasta löytyi viinistä vuosikerta 2005.

Jazz-musa toi ravintolasaliin tunnelmaa. Miles Davis taitaa kuulua ravintoloitsijan suosikkeihin.

Jos olet Barcelonassa ja tykkäät viinistä, suosittelen suuntaamaan Monvíniciin. Hyviä - ei vaan loistavia - viinejä, sesongin tuoreista raaka-aineista pieteetillä valmistettua ruokaa, tyylikäs palvelu ja suomalaisiin hintoihin tottuneelle edulliset hinnat pohjustivat meidän Barcelonan-vierailumme parhaan ravintolakokoemuksen. Seitsemän ruokalajin ateria kymmenellä viinillä maksoi kahdelta hengeltä noin parisataa euroa.