Turistina Torresilla

Ennen Barcelonan-matkaa huutelin blogissa ja Facebookissa vinkkejä paikoista, joissa kannattaa reissussa ollessa käydä. Yksi yhteydenotoista tuli viinimaahantuoja Winestatelta, joka kysyi haluaisinko vierailla Torresin tilalla Vilafrancassa. No, mikä ettei, ajattelin.

Torres on varmasti kaikille suomalaisille tuttu viinintuottaja - jos ei muuten niin ainakin siitä härkäviinistä. Suureen volyymiin mahtuu paljon erilaisia viinejä alkaen entry level -vinkuista ja päätyen talon lippulaivaan Grans Murallesiin, jonka hinta huitelee helposti sadan euron luokassa tai yli. Omiin pitkäaikaisiin Torres-suosikkeihini kuuluu Mas La Plana, Cabernet Sauvignon, jonka tällä hetkellä markkinoilla oleva vuosikerta 2010 on viinin neljäskymmenes.

Torresin tila on turistikohde, jossa käy vuosittain yli 100 000 vierailijaa. Visiitin jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan, ja turistiminijunia tulee tiuhaan tahtiin vastaan. Tila on itse se Mas La Plana, eli tarha kellarien ympärillä tuottaa Cab Savin, josta kyseinen viini tehdään.

Vierailulla pääsimme tutustumaan Torresin moderneihin fasiliteetteihin ja viinitalon filosofiaan suomalaisen oppaan johdatuksella. Vanhat kellarit on jätetty muistoksi kertomaan menneestä, mutta ne ovat enää museokäytössä. Viinien valmistuksessa ja säilytyksessä hyödynnetään viimeisintä tietoa ja tekniikkaa. Esimerkiksi pullojen ikäännytysvaraston läpi junalla körötellessämme saimme kuunnella rauhoittavaa klassista musiikkia, joita viineille soitetaan, jotta ne kypsyisivät onnellisemmin.

Tuotantofasiliteetteihin tutustumisen jälkeen oli aika iskeä viinien kimppuun. Lounaalla meille tarjottiin läpileikkaus Torresin viineistä eri puolilta Espanjaa sekä Chilestä ja katsaus Marimar Torresin viineihin Kalifornian Russian River Valleystä. Marimar Estaten Pinot Noir on mukava uuden maailman Pinot, jota maistelee mielellään. Odotetusti viineistä päärooliin nousi kuitenkin Mas La Plana 2010, joka oli kerrassaan parahultainen kombo iberico-porsaan kanssa.

Torresin tämänhetkinen isopomo Miguel Torres liittyi seuraamme jälkiruoan ajaksi ja tarjosi meille País-rypäleestä valmistettua chileläisskumppaa Santa Digna Estalado Roséta. Skumpan maistelun ohessa ehdimme tentata Migueliltä hänen suunnitelmiaan ja sitä, mistä hän työssään eniten innostuu. Suunnitelmista Miguel mainitsi sen verran, että sen sijaan, että talo laajentaisi uusille alueille, hakevat he ennemmin vastauksia lämpötilan nousun asettamiin haasteisiin. Haussa on korkeammalla sijaitsevia palstoja ja uusia rypälelajikkeita. Toinen mielenkiintoinen proggis, josta puhuimme oli Torresin cava-suunnitelma. Jossakin Penedèsin uumenissa muhii tällä hetkellä cavaa, jonka Torres tulee lanseeraamaan high end -tuotteena, kunhan se on riittävän hyvää.

Torresilla on 1980-luvulta asti ollut käynnissä projekti, jossa haetaan unohtuneita rypälelajikkeita periaatteella "ilmianna pihallasi kasvava tuntematon köynnös ja me tutkimme sen". Vuosien mittaan lajikkeita on löytynyt jonkin verran, ja viljely/käyttökelpoisia niistä on seitsemän. Lippulaivaviini Grans Muralles sisältää osittain näitä kotoperäisiä ja osin arkaaisia lajikkeita.

Torresilla käydessäni vaikutuin talon sitoutuneisuudesta kestävään kehitykseen. Vanhojen rypäleiden elvytysprojekti oli kaltaiselleni viininörtille erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus, ja juttelimmekin tästä pitkään sekä Miguel Torresin että oppaamme kanssa.

Valtaosa Torresin viineistä ei ole luomumerkittyjä, mutta tarhoja viljellään pitkälti luomuperiaatteiden mukaan. Talo haluaa näyttää esimerkkiä kestävässä kehityksessä muille toimijoille, ja esimerkiksi ympäristöasiat on mietitty pitkälle. Biomassasta tuotetaan energiaa omaan käyttöön, pullojen painoa on kevennetty, turistijunat on vaihdettu sähköjuniin ja jopa tuotantolaistoksen seinät on maalattu vihereiksi, jotta ne erottuisivat ympäristöstään mahdollisimman vähän. Isolla on varaa olla tarkka.

Päivä Torresilla oli täydellinen breikki Barcelonan kuhinasta, kun muutaman päivän jälkeen suurkaupungin meno alkoi painaa jaloissa. Toisaalta jopa pahemmanlaatuinen viinibesserwisser (=minä) oppi vierailun aikana paljon uutta viininvalmistuksesta, joten tämä keikka ei missään nimessä ollut pelkkää lomailua, vaikka ajelimmekin ympäri kellareita minijunalla takapenkillä rennosti lekotellen.