Kylässä Charles Heidsieckillä

Charles Heidsieck on jo pitkään ollut yksi ehdottomista suosikkisamppanjataloistani. Vuosien saatossa olen testannut talon vakiosamppanjan monesti, vuosikerrallisen samppanjan muutamaan otteeseen ja vuosikerta-rosénkin joitakin kertoja. Myös talon prestiisi Blanc de Millenaires on tullut tutuksi. Tällä Champagnen-vierailulla halusin vihdoin päästä käymään ihailemassani samppanjatalossa, mikä kaikeksi onneksi onnistui pikaisella varoitusajalla, kiitos maahantuoja Interbrandsin.

Heidsieckit rivissä.

Tammikuisen sateisena aamuna meidät vastaanotti portilla Charles Heidsieckin kellarimestari Cyril Brun. Brun on työskennellyt Heidsieckillä vasta keväästä 2015, joten hän ei ole vielä päässyt pistämään sormiansa peliin talon samppanjoiden kanssa. Tämänvuotinen sekoittaminen on alkamassa tällä viikolla, joten 15 vuotta Veuve Cliquot'lla työskennellyt kellarimestari Brun pääsee vihdoin tositoimiin myös uudessa osoitteessaan.

Heidsieckillä on käytössään 8 kilometriä kalkkikivisiä kellarikäytäviä Reimsissä. Kellarit ovat alunperin olleet roomalaisten kalkkikivilouhoksia, jotka on myöhemmin yhdistetty kahdessa tasossa olevaksi luolastoksi. Vierailumme sattui juuri inventaarion jälkeiselle viikolle, joten kellarit ammottivat lähes tyhjyyttään ja pullot eivät olleet omilla paikoillaan.

Kellarikäytävät ovat antaneet muodon Charles Heidsieckin uudelle pullolle.

Näissä kellareissa riittää tilaa isommallekin määrälle samppanjaa, joten ei ihme, että Charles Heidsieck voi hyvillä mielin kypsyttää samppanjoitaan pidempään kuin alueen vaatimukset edellyttävät. Vuosikerratonta vakiosamppanjaa kypsytetään kahdeksisen vuotta, kun virallinen vaatimus kypsytykselle on 15 kuukautta. Tällä hetkellä markkinoilla oleva Charles Heidsieck non vintage pohjautuu joko vuosikertaan 2007 tai 2008, riippuen kuinka kauan se on ollut myyjän hyllyssä.

Charles Heidsieckin talon tyyli perustuu vahvasti sekoittamiseen. Vakiosamppanjassa käytetään 40 % reserviviinejä, joista vanhimmat ovat 1980-luvun loppupuolelta. Brun kehuukin edeltäjiään vuolaasti reserviviinikirjaston rakentamisesta. Hän hehkuttaa, että Heidsieckillä hänellä on loistavat lähtökohdat lähteä sekoittamaan erinomaista samppanjaa edeltäjien pitkänäköisyyden vuoksi. Tätä samaa reserviviineihin panostamista Brun aikoo jatkaa myös itse, ja vierailumme aikana hän pähkäilikin moneen otteeseen, pitäisikö erinomaisen vuoden 2015 sato käyttää vuosikertaviiniin vai reserviviineihin.

Johtuen reserviviinien käytöstä ja pitkästä kypystysajasta Charles Heidsieckin samppanjoilla on oma, tunnistettava tyylinsä. Kellarimestarin sanojen mukaan talon samppanjat ovat makuprofiililtaan "creamy, silky and toasty". Näitä sanoja olen usein itsekin käyttänyt Heidsieckin samppanjoita kuvaillessani, ja tämä makumaailma on juuri nappiin omien makunystyröideni kanssa.

Kellarikierroksen jälkeen kellarimestari Brun ohjasi meidät lasiseinäiseen maistelutilaan, jossa kävimme samppanjoiden kimppuun.

Kellarin aarteita.

Ensimmäisenä maisteltavana oli vuosikerraton rosé, joka sisältää 20 % reserviviinejä. Talon rosé on hienovarainen, eikä missään tapauksessa mikään hedelmäpommi, vaan enemmänkin samppanja, jossa on vain hieman enemmän punaisia elementtejä. Brunin mukaan "The colour is a result, not a target".

Rosén jälkeen lasiin kaadettiin Charles Heidsieck Brut Réserve, vakiosamppanjoiden suosikkini. Non vintagen rypälesplit on täsmälleen sama kuin roséssa - kolmannes Chardonnayta, Pinot Noiria ja Meunieria kutakin. Rypäleiden valintavaiheessa brutiin valikoituvat rypäleet, joista viiniin saadaan enemmän rakennetta ja paahteisuutta, roséeseen puolestaan päätyvät rypäleet, joissa on enemmän hedelmäisyyttä.

Vuosikerrattomien samppanjoiden jälkeen käytiin vuosikerta-Heidsieckin kimppuun. Tällä hetkellä markkinoilla oleva vuosikerta on 2005, joka on ollut markkinoilla vuodesta 2014. Brunin mukaan kyseiselle vuosikerralle tyypillistä on löytää viineistä vegetaalisia aromeita, ja häivähdyksenä niitä oli havaittavissa myös tässä. Hurmaannuin aikanaan talon vuosikerrasta 2000, eikä tämä (ainakaan vielä) pääse mielestäni ihan samalle tasolle, vaikka hieno samppanja onkin.

Bloggaaja tenttaa kellarimestaria.

Vuosikerrallisesta rosésta Heidsieckillä on markkinoilla tarjolla vuosikerta 2006, joka lanseeraattiin vasta syyskuussa. Tätä en ollut siis vielä itse maistanut, mutta samppanja on samalla laatulinjalla kuin edeltäjänsä 1999.  Detaljina mainittakoon, että seuraava markkinoille tuleva vuosikertarosé on 2005, eli ensimmäistä kertaa samppanjatalon historiassa uudempi vuosikerta lanseerataan ennen edellistä. Cyril Brunin mukaan tämänkaltaista tullaan näkemään hänen aikanaan enemmänkin.

Charles Heidsieckin prestiissamppanja Blanc de Millenaires on puhdas Chardonnay Côte de Blancsin kylistä. Viiden kylän rypäleet tuovat kukin samppanjaan omaa luonnettaan, ja tämän vuoksi jako 20 % kustakin kylästä pysyy tasaisena vuosikerrasta toiseen. Blanc de Millenairs'iä valmistetaan hyvinä vuosina paljon, jotta se riittää markkinoille pitkäksi aikaa. Vuosikerta 1995 on ollut tarjolla jo kahdeksan vuotta, ja sitä on kuulemma vielä hyvin jäljellä. Jos paahteinen ja pähkinänen blanc de blancs miellyttää, niin tätä voi (ja kannattaa) rohmuta esimerkiksi Viking Linelta 89 euron hintaan.

Blanc de Millénaires korvasi talon klassisen Champagne Charlien 1980-luvun puolivälissä. Heidsieckillä ja Krugilla oli tuolloin sama omistaja, ja Krug ei Cyril Brunin mukaan pitänyt siitä, että Heidsieck havitteli Charliellaan heidän luksusmarkkinoitaan. Vuosikerta 1985 onkin jäänyt Charlien viimeiseksi. Charlien idea oli, että se voi vuosikerrasta toiseen olla aina erilainen ja kyseistä samppanjaa luodessaan kellarimestari voi vapaasti leikitellä viinillä.

Charlie 1985 kavereineen.

Blanc de Millenaires'in maistelun jälkeen Brun kysyi meiltä olemmeko koskaan maistaneet Charlieta. No, emme olleet. Brunin opastuksella saimme maistaa kolmekymppisen Charlien, josta on poistettu hiivasakka alkuperäisen lanseerauksen yhteydessä 1993. Ensimmäisessä pullossa oli korkkivika, mutta toinen Charlie oli hienosti kehittynyt, siinä oli maanläheisiä ja sienimäisiä aromeita, mutta se oli yhä todella raikas. Samppanjan hapokkuus oli edelleen aivan tip top. Aikalailla täydellinen lopetus huikealle vierailulle, jonka aikana pääsimme tenttaamaan kellarimestaria muun muassa viljelijöiden kanssa työskentelystä, rypäleiden valintaprosessista ja disgorgement date -merkinnöistä.

Niin, se vuosikerta 2015. Cyril Brun on kallistumassa siihen suuntaan, että kyseisestä vuosikerrasta voisi tulla ensimmäinen Champagne Charlie sitten vuoden 1985. Ja ihan sattumalta 30 vuotta toistaiseksi viimeisen vuosikerran jälkeen.

Myös Rypäleistä viis! -blogin Mikko kävi hiljattain Heidsieckillä vierailulla, kannattaa käydä lukemassa myös toinen näkemys talolla vierailusta.