Viinitrendit 2017

Nyt on taas se aika vuodesta. Heitetäänpä siis veikkausta peliin siitä, mitä ensi vuonna tulee viininkulutuksen saralla tapahtumaan.

Tiedostava kuluttaja

Kasvisruoka, lähiruoka ja muu eettinen ajattelu vetävät vahvasti ruokatrendejä ja tämä on tuskin mihinkään katoamassa. Voisiko eettinen viininkulutus olla myös iso juttu? En tarkoita tällä pelkkää luomumerkittyjen viinien suosiota, vaan kestävää ajattelumaailmaa muiltakin osin. Viinien kuljetusmatkat on yksi juttu. Eikö olisi kestävämpää juoda enemmän lähialueilla tuotettuja viinejä, kuin rahdata niitä laivakaupalla toiselta puolelta maailmaa? Vai onko vain toiveajattelua, että eurooppalainen viini on meille ympäristön kannalta vähemmän kuormittava valinta kuin vaikkapa eteläamerikkalainen? Tai miten viinien pakkaukset ja pullot tulevat kehittymään, ja miten ne vaikuttavat ostopäätöksiin?

En tiedä ennustanko, mutta ainakin toivon, että kuluttajat alkavat selvittää enemmän ostamiensa viinien taustoja. Monet viinit, joilla ei ole luomumerkintää on valmistettu ilman torjunta-aineita ja ympäristöystävällisesti, joten on hyvä muistaa, ettei leiman olemassaolo ole ainoa takuu viinin ekologisuudelle.

Kotimaisuus on monilla aloilla tärkeä valintakriteeri kuluttajille, mutta viinissä näin ei ole. Syyt ovat aika yksiselitteisen selkeitä, mutta pitäisikö kotimaisille marjaviineille antaa mahdollisuus? Kuulemani mukaan joukosta löytyy myös oikeita helmiä. Suomalaiset väkevät ovat kovassa nosteessa, ja nyt kun juhlitaan 100-vuotiasta itsenäisyyttäkin, niin voisi olla hyvä hetki suoda ajatus myös suomalaisille viineille. 

Liittyneekö tähän samaan tiedostamiseen vai lieneekö oma trendinsä, mutta uskon myös alkuviinien suosion jatkavan kasvuaan tarjonnan lisääntyessä. Ainakin viini-connoisseurien piirissä ja Helsingin hipseriskenessä jokainen itseään kunniottava pipopää nautiskelee viininsä mieluiten naturalina myös vuonna 2017.

Tällaisella pieteetillä tehdään viinejä De Traffordilla Stellenboschissa.

Kuohuvaa läpi aterian

Aihe, jota olen itse toitottanut kyllästymiseen asti, mutta ehkä väsytystaktiikka vihdoinkin toimii. (Joo, koska mun ansiotahan tämä on...) Myös Essi Avellán arvelee kuohuviinin ja samppanjan kulutuksen kasvavan eritoten ruokajuomana, joten toivoa on. 

Essi povaa Proseccoa markkinamme kuohuvaksi voittajaksi, mutta itse haluaisin vielä uskoa viime vuotiseen veikkaukseeni laatu-Cavan tulemisesta.

Tästä riittäisi useammallekin illastajalle ateriajuomaa.

Uudet alueet ja rypäleet

Maailmalla ehkä suurempi juttu, Suomessa varmasti pienemmällä skaalalla. Mutta voisiko olla niin, että suomalaiset uskaltautuvat kokeilemaan itselleen uusia viinityyppejä? Yllä mainitussa artikkelissa Essi Avellán arvelee vanhan maailman viinien, kuten Chianti Classicon, Soaven ja Côtes du Rhônen kasvattavan suosiotaan, ja tokihan nämä voidaan Suomen mittakaavassa laskea jossain määrin kulutuksen muutokseksi.

Itse näkisin ilolla esimerkiksi Loiren Muscadet-viinien esiinmarssin tai kiinnostavan valikoiman itäeurooppalaisia viinejä.

Viinin demokratisoituminen

Tämä ei ehkä ole vielä ensi vuoden juttu isossa skaalassa, mutta toivokaamme, että Suomen alkoholikulttuuri ja -lainsäädäntö menevät tähän suuntaan. Viinin demokratisoituminen poistaa viiniltä sen elitistileiman ja tekee siitä juoman, jota täälläkin voi hyvällä omallatunnolla nauttia lounaalla. Jatkossa ravintolassa tai viinimyymälässä ei tarvitse pelätä, että nolaa itsensä tekemällä tyhmän viinivalinnan, sillä kukin uskaltaa ostaa viiniä omien makumieltymystensä mukaan. 

Viinin demokratisoituminen on osa isompaa kokonaisuutta, jossa suomalaisten käsitys itsestään alkoholinkuluttajina muuttuu. Nuorempi ja fiksumpi sukupolvi ymmärtää, että suomalaisten humalahakuisuus johtuu kulttuurista ja itseään toteuttavista stereotypioista. Alkoholi voi olla iloinen asia, on se sitten viiniä tai kotimaista pienpanimo-olutta.